Etusivu » Uutiset » Potilaskontakteihin käytettyä aikaa voidaan kasvattaa henkilöstön toimintaa järjestämällä

Artikkelit

Potilaskontakteihin käytettyä aikaa voidaan kasvattaa henkilöstön toimintaa järjestämällä

Nordic Healthcare Groupin (NHG) selvityksen perusteella naistentautien ja synnytysten henkilöstön työajassa on potentiaalia potilaskontaktissa käytetyn ajan kasvattamiseksi. Kehityksen mahdollistaminen vaatii eri ammattiryhmien työnkuvien parempaa yhteensovittamista, sujuvampia tietoteknisiä ratkaisuja ja potilastyöajan rauhoittamista. 

Selvitys toteutettiin kuuden sairaalan ja NHG:n yhteistyönä osana NHG:n Naistentautien ja synnytysten vertaiskehittämistä. 

Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten työn kiire ja kuormittavuus nousevat toistuvasti mediaotsikoihin. Naistentautien ja synnytysten alalla erityisesti päivystystyön kaltaisessa synnytystoiminnassa kiireen ja resurssien hallinta korostuu, sillä synnytykset on hoidettava kiireestä ja resurssivajeesta huolimatta. Hoitohenkilöstön kiireetön läsnäolo synnytystilanteessa on tutkitusti keskeinen tekijä esimerkiksi positiivisen synnytyskokemuksen muodostumisessa. Synnytyskokemuksella on tutkittu olevan merkittäviä vaikutuksia niin yksilön ja perheen hyvinvoinnin kuin yhteiskunnankin näkökulmasta. Negatiivisen synnytyskokemuksen on tutkittu kasvattavan riskiä esimerkiksi heikompaan synnyttäneen vanhemman ja lapsen väliseen kiintymyssuhteeseen sekä uuden raskauden lykkäämiseen suunnitellusta. 

Välittömästi pandemian jälkeistä synnytyspiikkiä lukuun ottamatta synnytysmäärät ovat selvityksen sairaaloissa laskeneet viimeisen kymmenen vuoden ajan. Lääkärien ja hoitohenkilöstön käytettävissä oleva aika synnyttäjien kanssa on kuitenkin selvityksessä mukana olleiden ammattilaisten mukaan yhä vähäisempää. Osin tämä johtuu työn pirstaleisuudesta ja osin työnkuvien muuttuneista sisällöistä, mutta myös tietotekniikan käytön lisääntymisen vaikutukset nousevat selvityksen myötä esille työntekoa hidastavana tekijänä. 

Yhteistyössä kuuden sairaalan kanssa, NHG selvitti naistentautien ja synnytysten ammattilaisten työajan jakautumista välittömään potilastyöhön ja muihin työtehtäviin. Työaikaa tarkasteleva selvitys käynnistettiin keväällä 2022 lääkärien työaikaseurannalla, ja tuloksia täydennettiin hoitajien ja kätilöiden osalta syksyn 2022 aikana. Tulokset perustuvat henkilöstön itseraportoimaan työajan seurantaan sekä seurantalomakkeen avoimiin kommentteihin liittyen työpäivän sujuvuuden arvioon. Henkilöstö seurasi työaikaansa yhteensä noin 1400 työtunnin ajalta synnytyssaleissa, poliklinikoilla ja vuodeosastoilla.  

Usean selvityksessä mukana olleen naistentautien ja synnytysten lääkärin työ kärsii jatkuvista keskeytyksistä siitäkin huolimatta, että monessa sairaalassa on nimetty erillinen konsultoiva lääkäri rauhoittamaan kollegojen työtä.

Työaikaselvityksen perusteella lääkärien työajasta noin 60 % kului kontaktissa potilaiden kanssa. Tulos oli pääasiassa linjassa selvitykseen osallistuneiden lääkärien kokemusten kanssa. Potilaskontakteihin luettiin fyysiset vastaanotot, etävastaanotot ja puhelimessa potilaan kanssa vietetty aika. Kontaktiin potilaan kanssa ei laskettu sellaisia potilaskontaktiin liittyviä kirjauksia, jotka tehtiin muualla kuin potilaan luona. Työhön kuuluvia erinäisiä koulutuksia ja kursseja sekä kehittämistehtäviä ei missään sairaalassa osunut normaalissa määrin seurantajaksoille, jonka lisäksi lääkärien potilastyö keskeytyi seurannan aikana useasti konsultaatioiden vuoksi. Selvityksen potilaskontaktin osuus 60 % on siten arviolta todellisuudessa hieman matalampi.  

NHG:n vertaiskehittämistilaisuudessa käydyssä keskustelussa tilaisuuden osallistujat pohtivat tulosten esittelyn yhteydessä, että hyvä taso potilaskontaktien osuudelle lääkärien työajasta asettuisi noin 60–80 % välille. 

Reilu kolmannes lääkärien työajasta kului muussa kuin kontaktissa potilaan kanssa. Noin puolet tästä kului tietokoneen ääressä tehtävässä työssä. Potilaskirjauksiin, lähetteisiin ja reseptien kirjoittamiseen käytetyn ajan erottaminen muusta tietokoneen ääressä tehtävästä hallinnollisesta työstä ei ollut selvityksessä luotettavasti mahdollista, koska työtehtäviä suoritettiin usein vaihtelevassa järjestyksessä ja pienissä erissä. Loppu ajasta koostui pääasiassa palavereista ja vain pieni osa konsultointeihin sekä perehdytykseen ja ohjaukseen käytetystä ajasta.  

Konsultointien, perehdytyksen ja ohjauksen osuuden työajasta odotettiin kattavan paljon suuremman osan työajasta, kuin mitä selvitys osoitti. Selvityksestä käy ilmi, että konsultointien, perehdytyksen ja ohjauksen pieni osuus työajasta ei suinkaan johdu siitä, ettei kyseisiä työtehtäviä olisi montaa vaan huomattava osuus ko. työtehtävistä tehtiin potilastyön ohessa tai kirjattiin työaikaseurannan lomakkeessa työn keskeytyksiin. Keskeytyksiä valuu merkittävä määrä lääkäreille siitäkin huolimatta, että useassa sairaalassa on resurssitilanteen niin salliessa oma konsultin työpiste rauhoittamassa kollegojen työtä. 

Konsultaatiot ja ohjaus ovat välttämätön tapa oppia alan erikoisosaamista, mutta jatkuvat keskeytykset ja työn ohessa ohjaaminen koetaan toisinaan kuormittavina ajatus- tai potilastyön katketessa. Näitä työtehtäviä voisikin kutsua piilotyötehtäviksi eli tehtäviksi, jotka ovat keskeinen osa lääkärien arkea, mutta joille ei ole erikseen varattua työaikaa. Työaikaselvityksen otannan perusteella näyttää, ettei ohjaukseen ole osoitettu riittävästi aikaa. Erikoistuvien ohjaus on kuitenkin tärkeää järjestää systemaattisesti ohjaajan pedagogiset taidot huomioiden. Osaamisen ylläpito ja koulutustehtävät ovat tärkeitä, kuten ylilääkäri Pauliina Aukee Keski-Suomen hyvinvointialueen Naistentautien ja synnytysten yksiköstä toteaa: ”Työn ohessa tapahtuu valtavasti tärkeää ohjausta ja koulutusta, jonka avulla niin nuoret lääkärit kuin kätilöopiskelijat saavat käytännönoppeja ja ohjausta kätilöiltä ja erikoislääkäreiltä. Työn ohessa kouluttaessa työtahti on kuitenkin hitaampi kuin yksin työskennellessä. Kaikkea ei voi opetella esimerkiksi opetusvideoilta, vaan tarvitaan käytännön kokemuksia ja niiden läpikäyntiä. Tähän tulisi löytää balanssi, sillä opetus on välttämätöntä. Käytäntöjen ja kohtaamistaitojen opettamisen arvottaminen ja hinnoittelu voi olla vaikeaa selittää päättäjille.” 

Työajan seurannan aikana tunnistettiin useita työn sujuvuutta estäviä tekijöitä, keskeisimpinä työpäivien silppuisuus ja jatkuvat keskeytykset. Juuri toistuva eri työtehtävien välillä hyppiminen oli usean lääkärin työaikaseurannassa ilmeisen kroonista. Potilastyön aikana vastaanotettujen konsultointien ja puhelujen lisäksi konsultointeihin ja puheluihin vastattiin myös lounaan ja taukojen aikana. Lisäksi osalla hallinnollinen työ valui lounastauolle kiireen vuoksi. Työn silppuisuuteen ja potilaan kanssa kontaktissa vietetyn ajan vähyyteen tarjottiin yhtenä taustatekijänä tietotekniikan lisääntymisen vaikutuksia. Esimerkiksi potilaskirjauksia kerrottiin tehtävän moniin eri järjestelmiin, jolloin tiedolle ei ole koottua paikkaa. Tiedon pirstaleisuutta ei nähty ainoastaan aikasyöppönä vaan myös vaaratekijänä potilasturvallisuuden näkökulmasta. Lisäksi eri tietojärjestelmien toimintavarmuudessa nähtiin kehittämisen varaa. 

Hoitajien ja kätilöiden työstä noin 20–30 % kuluu potilastyössä tietokoneen äärellä ja noin 40 % kontaktissa potilaan kanssa. Tietokoneella tehdyn potilastyön osuus on korkea, sillä etävastaanotot luettiin potilaskontakteihin. 

Hoitajilla ja kätilöillä vastaava potilaskontaktien osuus työajasta asettui selvästi lääkärejä matalammalle tasolle. Kontaktissa potilaan kanssa vietetty aika oli noin 40 % työajasta. Lääkärien tulokseen verrattuna hoitohenkilökunnan välittömän potilastyön osuus oli yllättävämpi. Tulos vastasi kuitenkin osallistujien kokemusta siitä, että yhä useampi aikaisemmin muiden ammattiryhmien kuten sihteerien työtehtävistä ovat siirtyneet hoitotyötä tekevien ammattilaisten vastuulle tuoden paljon erityisesti tietokoneella tehtävää työtä. 

Loppuosa hoitajien ja kätilöiden työajasta kului tietokoneen ääressä erinäisten potilastyöhön liittyvien ja hallinnollisten tehtävien tekemiseen, palavereihin ja huoltotöihin sekä perehdytykseen, ohjaukseen ja koulutuksiin. Suuren osan ajasta vei tietokoneen äärellä tehtävä potilastyö, joka oli noin 20–30 % riippuen sairaalasta. Hoitajien ja kätilöiden työnkuvan laajenemisen lisäksi lääkärien tavoin myös tietojärjestelmien heikko toimintavarmuus nostettiin esille työtä hidastava tekijänä. Vaikka hoitotyö itsessään sujuisi, tietotekniset ongelmat aiheuttavat häiriöitä arjen sujuvuuteen estämällä esimerkiksi kirjausten ja tilausten tekoa sekä pääsyä ohjelmiin. 

Avustavan henkilöstön lisääminen voisikin olla yksi kustannustehokas keino lisätä varsinkin hoitajien ja kätilöiden välittömän potilastyön määrää ja helpottaa henkilöstöpulasta kärsivän sektorin työtä. 

Erilaiset digitaaliset ratkaisut ovat niin lääkärien kuin hoitohenkilöstön kokemusten mukaan osiltaan tehokkaita ja aikaa säästäviä työvälineitä. Etenkin etäyhteyden välityksellä pidettävät palaverit vakiintuivat pandemian aikana ja eri tiimien tai talojen välillä pidettävien tapaamisten kohdalla digitaaliset ratkaisut voivat säästää aikaa muihin töihin. Myös potilaiden etäasioinnin lisääminen nähtiin parantavan hoidon saatavuutta ja mahdollistavan ammattilaiselle lisäaikaa potilastyöhön.  

Koska etenkin avustavan henkilöstön määrää on resurssien kiristyessä leikattu, tekevät lääkärit, hoitajat ja kätilöt nyt useammin tukitoimintojen tehtäviä potilastyön ohessa. Avustavan henkilöstön lisääminen voisikin olla yksi kustannustehokas keino lisätä varsinkin hoitajien ja kätilöiden välittömän potilastyön määrää ja helpottaa henkilöstöpulasta kärsivän sektorin työtä. 

Naistentautien ja synnytysten ammattilaiset ammentavat jaksamista hyvästä työyhteisöstä ja osaavista kollegoistaan. Hyvä yhteishenki ei yksin kuitenkaan riitä, vaan riittävästä resursoinnista tulee huolehtia ja potilastyön rauhoittaminen mahdollistaa myös työnantajan puolesta. 

Selvityksen sairaaloissa oma työyhteisö ja osaavat kollegat nähdään kaikkein tärkeimpänä voimavarana. Työnhallinnan parantamiseksi naistentautien ja synnytysten ammattilaiset ovat tunnistaneet useita keinoja, joihin voi itse vaikuttaa. Tärkeänä pidettiin kuitenkin myös työnantajan vastuuta riittävän resursoinnin varmistamisessa ja työajan hallinnan mahdollistamisessa, jotta potilaan hoidossa pystytään olemaan riittävällä tavalla läsnä ja kollegojen tukemiseen löytyy arjessa tarvittava aika. 

 

Lisätietoa 

Ella Wikberg, konsultti, NHG
ella.wikberg@nhg.fi 

Karoliina Marjoniemi, analyytikko, NHG
karoliina.marjoniemi@nhg.fi