Miten hyvinvointialueiden rahoitus rakentuu? Mihin suuntaan sitä on tarkoitus kehittää? Millä keinoilla kasvavien palvelutarpeiden ja käytössä olevan rahan epäsuhtaa voidaan korjata? Terve! -podcastin toisen tuotantokauden neljännessä jaksossa kuulemme Valtiovarainministeriön muutosjohtajan Ville-Veikko Ahosen ajatuksia hyvinvointialueiden rakentamisesta erityisesti taloudellisesta näkökulmasta.
Ville-Veikko Ahonen on Valtiovarainministeriön muutosjohtaja, jolla on pitkä tausta sosiaali- ja terveysalalta sekä 20 vuotta ministeriöstä.
Ahonen kuvailee tällä hetkellä olevansa unelmatyössään ja kipinä työhön syntyy muutoksien tekemisestä, jotka usein sisältävät myös vaativien asioiden käsittelyä. Ahosen rooli on ollut muuttuva: aluksi hän oli konkreettisesti perustamassa hyvinvointialueita, jonka jälkeen hänen perusvastuualue on ollut turvallinen vastuun siirtäminen, ja tällä hetkellä erityisesti rahoituksen ja talouden näkökulma hyvinvointialueilla.
Ahonen sanoo asioiden edenneen aikataulussaan: vuosi sitten keskeisimmät asiat ennakoitiin ja tiedettiin, että hallinnon pystyttäminen sekä taloushallinnon toimintaan vieminen vie aikaa.
Jatkossa hyvinvointialueiden rahoitus tulee perustumaan tarpeeseen eli vaikuttavuuspohjaiseen rahoitukseen. Tämä perustuu tutkimuksiin siitä, kuinka erityyppiset kansansairaudet, ikärakenne, mielenterveysongelmat ja muut vaikuttavat kustannuksiin. Näiden palvelutarpeiden kriteeristön tekee THL.
Rahoitusmallit tulevat päivittymään tutkimusten edetessä. Näihin rahoitusmalleihin kuuluu myös pelastustoimi soten lisäksi. Varsinkin pelastustoimen puolella on rahoituksen selittäviä tekijöitä, ja rahoitus siellä määräytyy asukasmäärän, asukastiheyden sekä riskiluokittelun perusteella. Riskiluokittelulla tarkoitetaan eri tyyppisten riskien huomioimista, kuten voimalaitoksien sijainnit, liikenteen solmukohdat. Sisäministeriössä on tehty analyysiä siitä, miten nämä riskit vaikuttavat, ja rahoitus sekä kustannukset pohjautuvat tähän analyysiin.
Investointien ohjaaminen on hyvinvointialueille jatkossa uusi elementti. Uudistuksen tavoitteena on myös ollut estää sote-alan velkaantuminen, ja investointien ohjausmalli on keino siihen. Valtioneuvosto määrittää kerran vuodessa alueelle pitkäaikaisen lainanottovaltuuden eli maksimimäärän lainalle investoinneille. Tästä lähtien joka syksy hyvinvointialueet joutuvat tekemään investointisuunnitelman, johon listataan lainanottovaltuuteen liittyvät investoinnit. Ministeriön ei ole tarkoitus sisällöllisesti puuttua investointeihin, vaan olennaista on kokonaisuus ja alueen suunniteltujen investointien kantokyky. Alueet joutuvat myös keskenään pohtimaan investointeja, jottei synny päällekkäisyyksiä. Jatkossa joudutaan pohtimaan investoinneissa myös YTA-alueita, eli yhteistoiminta-alueita, mutta nämä ovat vielä todella lapsenkengissä. Yksi merkittävä kategoria hankkeissa tulee jatkossa olemaan ICT-hankkeet eli asiakas- ja potilastietojärjestelmien yhdistäminen.
Ahonen mainitsee, että asiakas- ja potilastietojärjestelmien toiminta voi näyttäytyä sekavana tällä hetkellä, mutta aihe täytyy nähdä eri aikaperspektiiveissä. Vuoden vaihteessa on tärkeintä, että hyvinvointialueilla on toimintaa tukevat tietojärjestelmät, ja jatkossa joudutaan myös miettimään oman toimintakentän harmonisointia ja yhtenäisyyttä alueen sisällä. Asiakas- ja potilastietojärjestelmät ja niiden toimivuus tukevat myös tiedolla johtamista.
Palvelutarpeet kasvavat ja samaan aikaan talouden realiteetit aiheuttavat ongelmia ja epäsuhtaa. Näiden ratkaisemiseksi alueiden ja muidenkin sote-toimijoiden tulee ymmärtää, että ensimmäistä kertaa toiminta tulee mitoittaa käytössä olevaan rahoitukseen. Lisäksi rahoitusmalli tulee varmasti jatkossa olemaan altis kritiikille, ja sitä tuleekin kritisoida, mutta Ahonen mainitsee, että rahoitusmallin haastaminen on nollasumma-peli. Tällä hän tarkoittaa, että jos yhdelle alueelle nostetaan rahoitusta, vähentää se rahoitusta toiselta alueelta. Rahoitus ja sillä kustannettavat tehtävät tulee olla tasapainossa.
Ahosen mielestä rahoitusmallin toimivuuden näkemiseksi tarvitaan malttia: 3-4 vuotta tulisi elää nykyisessä rahoitusmallissa ennen sen perusteellista muuttamista. Muuttamiseen tarvitaan tarkempaa tietoa kustannuksien muodostumisesta eli paljon uutta tutkimusta. Alkuvuodet hyvinvointialueille on talouden tasapainottamista, ja palveluverkkoa joudutaan myös karsimaan, joten alueille pitäisi suoda toimintarauha.
Ahonen kannustaa hyvinvointialueita ja muita rahoituksen saavia tahoja miettimään miten rahoitus alueella jaetaan, ja voisiko se pohjautua vaikuttavuusperusteisesti. Rahoitus tulee kyllä valtiolta joka kuukausi, mutta aluevaltuustot ja hallitukset jakavat rahan eri toimintoihin.
Hyvinvointialueilla on paljon rahaa käytettävissä palveluiden pyörittämiseen. Luvuista esiintyy myös Ahosen mukaan hieman harhaa. Vuoden vaihteessa kunnilta siirtyy rahaa hyvinvointialueille ja toimijoille yhteensä 21 miljardia euroa, mutta ensi vuonna kustannusten nousun ja muiden tekijöden takia se on noin 22,5 miljardia. Alueilla on myös muita tuloja, kuten asiakasmaksuja, eli hyvinvointialueiden osalta kokonaisuudessaan budjetti on noin 25 miljardia ensi vuoden osalta. Kustannuksia tulee kuitenkin hillitä, sillä kassa ei ole pohjaton.
Ahonen nostaa esille myös työnantajaroolin. Suomen suurimpia työnantajia tulevat jatkossa olemaan hyvinvointialueet ja esimerkiksi Helsingin kaupunki ja HUS-yhtymä. Tulevaisuudessa on siis iso merkitys sillä, millaisena työnantajana hyvinvointialueet näyttäytyvät.
Alueiden pakkoliitokset on riski, mutta Ahosen mukaan ei kovin reaalinen. Hyvinvointialueet voivat joutua arviointimenettelyyn ja pakkoliitokseen talouden tunnuslukujen, eli talousongelmien, tai palveluiden järjestämisvaikeuksien takia, mutta pakkoliitokset eivät ole todennäköisiä.
Ahosen mukaan alueiden määrä on juuri sopiva. Alueet, joilla lähdetään liikkeelle ovat luontaisia, joilla on jo ollut sote-yhteistyötä.
Valtiovarainministeriö tulee korostamaan alueiden itsehallintoa, ja valta sekä vastuu tulee olemaan äänestetyillä aluevaltuutetuilla ja hyvinvointialueiden johdolla. Valtiovarainministeriö puuttuu toimintaan ainoastaan tapauksissa, joissa alueet eivät pysy sovituissa raameissa, eli lisärahoitusprosessissa ja lainanottovaltuutuksien muutoksissa.
Ministeriöiden yhteistyössä joudutaan tarkastelemaan kolmea eri näkökulmaa. Sisäministeriössä tavoitteena on rakentaa valtakunnallinen pelastustoimenjärjestelmä, joka toimii Sisäministeriön alaisuudessa niin kriisi- kuin normaalioloissakin. Sosiaali- ja terveysministeriön näkökulmasta ollaan rakentamassa kansallista sote-palveluiden uutta järjestämisvastuuta. Valtiovarainministeriön näkökulmasta taas ollaan tehty uusi demokratian taso, jossa on alueiden itsehallinto taustalla.
Tavoitteena on, että vuoden vaihteen muutos näkyisi mahdollisimman vähän, ja tähän liittyy myös realistiset odotukset siitä, mikä vaihtuu vuodenvaihteessa. Palveluiden käyttäjän näkökulmasta ei isoja muutoksia tapahdu. Hyvinvointialueilla palveluiden uudistamisen täytyy kuitenkin myös lähteä liikkeelle jo heti vuodenvaihteessa, varsinkin tiukan taloudellisen tilanteen takia.
Ahosen toive on, että vuoden vaihteen jälkeen ei enää puhuttaisi sote-uudistuksesta tai hyvinvointialueista organisaatioina, vaan päästäisiin oikeasti tekemään uudistusta. Uudistus tehdään työyhteisötasolla. Avainasemassa on työstään motivoitunut henkilöstö.
Ahonen kehoittaa kaikkia asennoitumaan siihen, että muutoksia tulee tapahtumaan joka puolella Suomea. Tulevina vuosina voi tulla pettymyksiä, ettei palvelut lähteneetkään heti parantumaan vaan alueilla joudutaan tehdä perusteellinen remontti. Ahosella on vahva usko, että perustavoitteet palveluiden sujuvuudesta sekä yhdenvertaisuuden parantumisesta tulee toteutumaan, mutta tämä kaikki vaatii malttia.
Ahonen kuvaa itse saavansa intoa työhönsä arkisista haasteista sekä mahdollisuuksien näkemisestä. Hän uskoo vahvasti siihen, että tässä uudistuksessa on syntymässä parempi järjestelmä.
Mikä on Terve! -podcast ja missä sitä voi kuunnella?
Terve! on NHG:n podcast vaikuttavuudesta sosiaali- ja terveydenhuollossa. Jaksoissa tapaamme ihmisiä, jotka oikeasti tietävät, mitä vaikuttavuus on. Lähde hostimme Mika Kaartisen kanssa selvittämään, miten vaikuttavuuden maailmaan kannattaa syventyä ja miten ottaa ne ensimmäiset konkreettiset askeleet.
Terve! -podcast löytyy seuraavilta alustoilta: Spotify, Apple Podcasts, Google Podcasts, Breaker, Castbox, Overcast, Pocket Casts RadioPublic ja Jakso.fi. Terve ja tervetuloa mukaan!
Kuuntele toisen kauden jaksot sote-uudistuksesta:
- Millaisia haasteita uuden alueorganisaation perustamiseen ja sen palveluiden yhteensovittamiseen liittyy? Vieraana Marina Kinnunen, Pohjanmaan hyvinvointialue
- Miten ICT-arkkitehtuuri auttaa hahmottamaan monimutkaista uudistusta? Vieraana Mikko Huovila, STM
- Pelastustoimen ja soten synergia hyvinvointialueilla. Vieraana Heidi Huuskonen, Etelä-Karjalan pelastuslaitos
- Miten yhteensovittaa muuttuvat palvelutarpeet ja talouden realiteetit? Vieraana Ville-Veikko Ahonen, Valtiovarainministeriö
Kuuntele myös kaikki ensimmäisen kauden jaksot vaikuttavuudesta:
- Mikä on vaikuttavuuden kansallinen merkitys? Vieraana Kari Hakari, STM
- Miten vaikuttavuutta on edistetty kansainvälisesti? Vieraana Paulus Torkki, HY ja NHG
- Mitä vaikuttavuus merkitsee julkisen ja yksityisen sektorin välisessä yhteistyössä? Vieraana Kaisla Lahdensuo, Mehiläinen
- Miten vaikuttavuus tukee johtamista? Vieraana Seppo Ranta, KSSHP
- Miten vaikuttavuutta voidaan mitata? Vieraana Pirjo Mustonen, VSSHP
- Mitä vaikuttavuus on tutkimustiedon valossa? Vieraana Antti Malmivaara, THL
- Millaisia mahdollisuuksia hoitoketjuajattelu ja segmentointi tarjoavat? Vieraana Sari Mäkinen, PSSHP
- Miten vaikuttavuutta tutkitaan ja mitataan sosiaalipalveluissa? Vieraana Sari Rissanen, Itä-Suomen yliopisto
- Miksi vaikuttavuuden arviointi on tärkeää palveluiden käyttäjän näkökulmasta? Vieraana Jyrki Pinomaa, Inclusion Europe
- Mistä vaikuttavuuden mittaamisessa kannattaa lähteä liikkeelle? Vieraana Vesa Komssi, NHG