ICT-muutoksen rooli sote-uudistuksessa
Vuoden 2023 alusta voimaan astunut sosiaali- ja terveydenhuollon hallinnollinen uudistus (sote-uudistus) oli yksi suurimmista Suomessa tehdyistä julkishallinnon muutoksista. Perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon palvelut irrotettiin sadoista kunnista ja kuntayhtymistä tuoden ne 21:een itsehallinnolliseen ja kansallisesti rahoitettuun hyvinvointialueorganisaatioon yhdessä sairaanhoitopiireistä siirretyn erikoissairaanhoidon ja alueellisesti toimineiden pelastuslaitosten kanssa.
Aikaa hyvinvointialueiden perustamiseen liittyviin valmisteluihin oli käytännössä puolitoista vuotta kesästä 2021 vuoden 2022 loppuun saakka. Vastuu tiedonhallinnan ja ICT:n järjestämisestä oli aiemmin kunnilla. Uudistuksen myötä hyvinvointialueille oli perustettava uudet tietohallinnon organisaatiot ja irrotettava ICT-infrastruktuuri sekä toimialariippuvaiset että etenkin toimialariippumattomat tietojärjestelmät kuntien ympäristöistä ja verkoista. Monilla alueilla sairaanhoitopiirien ympäristöt tuotiin pitkälti sellaisenaan hyvinvointialueille, sairaanhoitopiirien järjestelmien ja verkkojen ollen monesti pohjalla, eli ihan tyhjästä ei tarvinnut aloittaa.
Osa alueista oli jo aiemmin perustanut vapaaehtoisia kuntayhtymiä, joiden pohjalta hyvinvointialueita rakennettiin. Osalle alueista ei sen sijaan siirtynyt pohjaksi edes sairaanhoitopiiriä (Uudenmaan erillisratkaisu), mutta lähes kaikilla alueilla sijaitsi jonkinlainen selkeä keskuskaupunki, joka otti vetovastuun hyvinvointialueen perustamisesta.
ICT-Muutoksen leimalliset piirteet
Toimialariippumattomat, eli hallinnolliset, järjestelmät perustettiin käytännössä vähintäänkin sisältöjen osalta uusiksi hyvinvointialuetta varten, joskin pohjia saatettiin saada olemassa olevista ratkaisuista. Näillä ratkaisuilla oli suurin kiire, ja niiden osalta useat alueet turvautuivat sidosryhmäyksikköihinsä saadakseen hankinnat ja käyttöönotot toteutettua tiukassa aikataulussa.
Toimialasidonnaisten järjestelmien osalta tehtiin vaadittavat konfiguraatiot ennen hyvinvointialueiden aloitusta, mutta suurin osa järjestelmistä jäi pyörimään vanhoihin ympäristöihinsä. Niiden konsolidointia on päästy tekemään vasta hyvinvointialueiden käynnistämisen jälkeen. Esimerkiksi asiakas- ja potilastietojärjestelmien konsolidoinnit ovat usealla alueella edelleen käynnissä ja toimialakohtaiset järjestelmät ovat pitkälti ennallaan.
Uudistukseen sisältyi paljon myös tiloihin, esimerkiksi kulunvalvontaan, liittyviä ratkaisuja. Nämä jäivät eräänlaiseen välitilaan hyvinvointialueiden ottaessa palvelut ja toiminnan haltuun vuokralaisina kuntien omistamissa kiinteistöissä.
Tilanteissa, joissa järjestelmiä jouduttiin siirtämään vanhasta kuntien ICT-infrastruktuurista uuteen hyvinvointialueen ICT-infrastruktuuriin, siirrot osoittautuivat valtavaksi ponnistukseksi, jääden uudistuksessa pahasti kesken. Etenkin tilanteissa, joissa siirrot tapahtuivat kuntien saleista hyvinvointialueen tai palvelutuottajan saliin, ovat nämä siirrot osilla alueista yhä kesken.
Uudistukselle leimallisia piirteitä olivat siten etenkin seuraavat asiat:
- Valtava määrä käsiteltäviä, siirrettäviä tai muokattavia sopimuksia
- Hankinnan pullonkaulat, kuten hankintojen kesto, etenkin järjestelmähankinnoissa
- Merkittävät toimittajakapeikot etenkin talous- ja henkilöstöhallinnon järjestelmien sekä asiakas- ja potilastietojärjestelmätoimittajien osalta
- Inhouse -yhtiöiden esiinmarssi hankintakanavana: Julkisten hankintojen kautta pyöritettävänä näin suuri lukumäärä järjestelmiä ja ympäristöjä vie vuosikausia hankkia ja konsolidoida
- Omien avainhenkilöiden niukkuus – henkilöt, jotka tuntevat alueen järjestelmät ja tietävät mitä tarvitsee tehdä, mutta joiden päätyöoli kuitenkin pyörittää käynnissä olevaa toimintaa
- Ulkoisten ICT-konsulttien suuri tarve: muutos työllisti huomattavan määrän ICT-konsultteja, joiden osaaminen ja sitä kautta tuoma lisäarvo oli varsin vaihtelevaa
- Todella merkittävä
tmuutosrahoituksen tarve, jonka suuruutta ei osattu etukäteen ennakoida: sote-uudistuksen ICT-muutokseen käytetty rahamäärä oli useita kymmeniä prosentteja toimialan vuosittaisesta ICT-kustannuksesta. Rahoituksen tarpeen etukäteisarviointia hankaloitti se, ettei vastaavan kokoluokan muutosta oltu aiemmin tehty
Mitä opimme ICT-Muutoksesta?
Vaikutusten ja kustannusten arviointi uudistuksen suunnitteluvaiheessa jäi varsin kevyeksi. Erityisesti yllätyksenä tuli, kuinka paljon pelkästään ICT-konsolidointi tuli ja tulee maksamaan.
Kansallisesta valmistelusta ja ohjauksesta, alueellisen toimeenpanon tiekartasta, sekä hyvinvointialueiden viitearkkitehtuurista oli hyötyä alueiden ICT-muutosten valmisteluun. Aluekohtainen suunnittelu piti kuitenkin tehdä kullakin alueella itse ja se jäi pitkälti silloisten viranhaltijoiden muodostaman pienen ydinryhmän varaan.
Rahoituksen suhteen viivyteltiin valtionavustuksiin liittyvän laintulkinnan kanssa noin puoli vuotta, joka on todella pitkä aika näin lyhyessä valmistelussa. Tuon puolen vuoden aikana valmistelu eteni säästöliekillä, koska alueet eivät tienneet varsinaista valmistelubudjettiaan. Tämä näkyi erityisesti hankintoihin liittyvinä ongelmina.
Uudistuksen aikana alueilla tehtiin myös hieman kyseenalaisia hankintateknisiä ratkaisuja tiukan aikataulun takia. Jälkikäteen on käyty kriittistä keskustelua inhouse-yhtiöiden hyödyntämisestä sekä palveluiden tuottamiseen että hankkimiseen. Monta asiaa olisi hankintojen kannalta kenties tehty toisin, mikäli valmisteluaika olisi ollut pidempi.
Valmistelu ICT-muutoksen osalta jäi erityisesti sirpalealueilla varsin pahasti kesken; ICT-infra ja toimialasidonnaiset järjestelmät ovat vasta muutosta seuranneiden vuosien aikana pikkuhiljaa seuranneet perässä. Toiminnallisesti sote-uudistukseen liittyvässä siirtymässä tehtiin paljon kompromisseja, mutta tilanne on parantunut ja paranee ydinjärjestelmien yhtenäistymisen myötä jatkuvasti.
Missä ICT-muutoksessa mennään nyt?
Hallitun siirtymän osalta ICT-yliheitto on ollut onnistunut; etenkin hallinnon järjestelmät saatiin pitkälti kasaan, eikä toiminnan jatkuvuus ei vaarantunut. Osin kohtuuttomienkin vaatimusten ristipaineessa hyvinvointialueiden henkilöstö sekä myös toimittajat suoriutuivat hyvin. Heidän osaltaan ei suotta puhuta ”soteveteraaneista”.
Monen alueen osalta lähtökohdaksi muotoutui periaate: ”Ensin yhtenäistetään tietojärjestelmät ja ympäristöt, kehittäminen tehdään sen jälkeen”. Jälkikäteen arvioituna tämä on ollut hyvä linjaus. Olisi voinut olla liian suuri muutos tehdä sekä konsolidointiin liittyvät toimenpiteet että kehitysloikka samalla kertaa. Tai ainakin se olisi vaatinut huomattavasti enemmän aikaa, valmistelua, koordinointia sekä rahoitusta onnistuakseen.
Ylläpitomielessä ympäristöt ovat nyt toimivampia, koska hyvinvointialueet ovat sopivankokoisia kokonaisuuksia tietohallinnon järjestämisen kannalta. Etenkin erityisosaamisen rakentamisen ja toiminnan jatkuvuuden sekä valmiuden ja varautumisen osalta tilanne on aivan erilainen kuin aiemmassa hajautuneemmassa mallissa.
Digitalisaatiomielessä alueilla tehdään nyt sellaista kehitystyötä, joka ei olisi ollut aiemmin mahdollista – suuremmat hartiat, isompi tekemisen volyymi ja osaaminen näkyvät tässä. Esimerkkeinä näistä ovat hyvinvointialueen tasoiset digitaaliset palvelut (esim. digiklinikat), asiakas- ja potilastietojärjestemien konsolidointi, valmiuteen ja varautumiseen liittyvät proaktiivset toimet sekä tekoälyn hyödyntämisen ensimmäiset käyttötapaukset. Alueilla tapahtuu nyt todella huikeita juttuja.
Vaikuttaakin, että suuret hyvinvointialueet, esimerkiksi Pirkanmaa ja Länsi-Uusimaa, jotka lähtivät hajanaisen infransa takia liikkeelle huomattavalta takamatkalta, tulevat lähivuosina ajamaan kiinni vapaaehtoisten kuntayhtymien myötä etumatkalta lähteneet pienemmät alueet digitalisaation näkökulmasta ja menemään vauhdilla ohitse.
Mikä on digitalisaation tulevaisuus hyvinvointialueilla?
Hyvinvointialueiden rahoitusmalli pitää alueiden taloudellisen liikkumavaran todella tiukkana. Ulkoisten rahoitusten päättyessä ja investointihanojen ollessa kiinni, kaiken kehittämisen pitäisi tapahtua yleiskatteellisen rahoituksen puitteissa. Ratkaisuksi tarvitaan niin uusia ulkopuolisia rahoituslähteitä, hyötyjen jakamiseen perustuvaa hinnoittelua, hankintaa yhteistyössä toimittajien kanssa tai merkittävien muutosten tekemistä nykyisessä rahankäytössä ja sitä kautta saatujen säästöjen suuntaamisessa uuteen kehitykseen sekä ajan saatossa muutoksia itse rahoitusmalliin.
Mikäli digitalisaation mahdollistamaan muutokseen ohjattu rahoitus jää liian pieneksi, alueet saavat toki konsolidoinneista tulleet hyödyt, mutta rakenneuudistuksen mahdollistama seuraava kehitysloikka saattaa jäädä digitalisaation osalta tekemättä. Mikäli rahoitushaasteet saadaan ratkaistua, on hyvinvointialueilla uudistuksen ja konsolidointien jälkeen käsissään mahdollisuudet todella merkittäviin muutoksiin. Tällöin digitalisaatiota ja tekoälyä voidaan hyödyntää alueilla toiminnan muutoksen tukena palveluiden saatavuuden ja kustannustehokkuuden parantamiseksi sote-uudistuksen alkuperäisten tavoitteiden mukaisesti. Ikääntyvässä Suomessa näiden tavoitteiden saavuttaminen ei tule onnistumaan ilman digitalisaation mahdollistamia uusia ratkaisuita.
Kirjoittaja
Tommi Kemppainen
Kirjoittaja on sotealan digitalisaation strateginen neuvonantaja, joka toimi soteuudistuksen ja sen ICT-muutoksen johtavana neuvonantajana valtionhallinnolle ja osalle alueita.
