Miten hyvinvointialueet voivat ohjata lastensuojelun kustannuskehitystä?

Lastensuojelun kustannuksia seurataan kyllä, mutta järjestämistapojen kustannuseroja ei pystytä vertailemaan systemaattisesti, sillä toimintamallit eri palvelujen käytössä vaihtelevat. Mikä palveluiden järjestämisessä maksaa ja voisiko toisin toimimalla päästä parempaan lopputulokseen niin kustannusten kuin vaikuttavuudenkin näkökulmasta?

Lastensuojelun järjestämisen lähtökohtana on aina lapsen etu – oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, oikea-aikaiseen tukeen ja tarpeen mukaiseen palveluun. Hyvinvointialueilla tehtävät päätökset lastensuojelun palvelurakenteesta ja resurssoinnista eivät ole vain talouskysymyksiä, vaan ne vaikuttavat suoraan siihen, millaista tukea lapsi ja perhe saavat ja kuinka varhain apuun voidaan tarttua.

Hyvinvointialueet ovat nyt tilanteessa, jossa isot rakenteelliset päätökset on tehty, mutta toimeenpanon ja arjen johtamisen kysymykset ovat ajankohtaisia. Alueiden talouden tasapainottamisen vaateet kohdistuvat väistämättä myös lastensuojeluun – paine kohdistuu samaan aikaisesti hyvinvointialueiden henkilöstöön, ostopalveluihin ja palveluiden saatavuuteen.

Monella alueella lastensuojelun kokonaiskustannukset ovat kasvaneet viime vuosina nopeammin kuin muissa sosiaalipalveluissa. Erityisesti kasvu on näkynyt sijaishuollon ostopalveluissa, joiden osuus on noussut merkittävästi. Kustannusten kasvu ei selity pelkästään lisääntyneellä tarpeella, vaan siihen vaikuttaa myös lastensuojelun järjestämistapa ja se, miten tehokkaasti palveluntuotantoa ohjataan.