Miten arkkitehtuuri auttaa hahmottamaan monimutkaista uudistusta? Mitä uudistus tarkoittaa asioinnin, tietojohtamisen ja tietojärjestelmien suhteen? Mitä meidän täytyy huomioida, jotta palveluiden ja asioinnin kehittäminen on jatkossa mahdollisimman jouhevaa? Terve! -podcastin toisen kauden toisessa jaksossa kuulemme sosiaali- ja terveysministeriön erityisasiantuntijan Mikko Huovilan ajatuksia ja kokemuksia hyvinvointialueiden rakentamisesta.
Mikko Huovila on STM:n ohjausosaston digitalisaation ja tiedonhallinnan yksikön erityisasiantuntija. STM:llä hän on kartuttanut kokemustaan jo seitsemän vuoden ajan ja viime vuodet hän on päässyt syventymään sote-uudistukseen. Huovila on ensimmäiseltä koulutukseltaan sosionomi, jonka kautta hän on päässyt työskentelemään mm. lastensuojelun ja erityisnuorisotyön parissa. Huovila toteaa kyseisten teemojen määrittävän edelleen pitkälti hänen nykyistä ajattelutapaansa. Myöhemmin Huovila on opiskellut maisteriksi sosiaali- ja terveydenhuollon tietohallinnon ohjelmasta sekä lukenut valtiotieteitä.
Tietotekniikka on aina kiinnostanut Huovilaa ja tiedonhallinta-asiat alkoivat vetää häntä puoleensa jo sosionomin tehtävissä. Lastensuojelun ja erityisnuorisotyön, mm. päihdehoidon, maailmassa ihmiskohtalot ovat vahvasti pinnalla, ja niiden kautta Huovila on pohtinut paljon tiedonhallintakysymyksiä myös eettisestä näkökulmasta. Miten pystymme kohdentamaan resurssit sekä järjestämään palvelut oikein, jotta ne tukisivat asiakkaita parhaalla mahdollisella tavalla? Miten tiedonhallinta järjestetään niin, että se palvelee niin asiakasta, ammattilaista kuin laajempaa kuvaa? Onko tämä kaikki aidosti vaikuttavaa?
Huovila on ajautunut kansallisen kehittämisen pariin jo sosiaali- ja terveydenhuollon tietohallinnon maisteriohjelmansa aikana, kun kansallinen tiedonhallinta alkoi ottamaan isoja askelia eteenpäin esimerkiksi asiakastietolakien ja Kannan saapumisen myötä. Huovila päätyi sosiaalialan osaamiskeskuksen kautta THL:lle työskentelemään kokonaisarkkitehtuurin parissa. Arkkitehtuurityö toimii viitekehyksenä, jonka läpi asioita katsotaan, mutta se merkitsee Huovilalle ennen kaikkea yhteistä hahmottamisen tapaa.
Huovila vertaakin arkkitehtuurityötä kaavoitussuunnitelmaan: digitalisaatio ja tiedonhallinta edellyttävät riittävän yhteistä näkemystä, jota kohti ollaan menossa. Ministeriö on vastuussa siitä, että kansallisella tasolla on riittävän kattava näkemys kehityksen suunnasta sekä siitä, että arkkitehtuuri on kommunikoitu eri tahoille. Tärkeää on, että eri toimijoiden kanssa käydään jatkuvaa keskustelua siitä, mihin ollaan menossa. Arkkitehtuurin kautta voidaan syventyä myös siihen, mitä meidän pitäisi tiedonhallinnollisesti ymmärtää, kun hyvinvointialue syntyy.
Hyvinvointialueiden voimaanastuminen 1.1.2023 on Huovilan mukaan yksi pitkän valmistelun päätepisteistä, mutta toisaalta vasta alkupiste. Kyseessä on ensisijaisesti hallinnollinen muutos, joka ei heijastu paljoa tavallisten kansalaisten elämään. Taustalla on Huovilan mukaan todennäköisesti Suomen suurin IT-muutos, jossa mm. hallinnolliset ja potilastietojärjestelmät uusitaan. Huovila korostaa, että henkilöstön työ ei saa hankaloitua uusien IT-ympäristöjen vuoksi. Hallinnollisen työn pitää toimia sujuvasti uusista järjestelmistä huolimatta ja esimerkiksi palkat pitää saada maksettua ajallaan. Etenkin hajanaiset alueet joutuvat priorisoimaan enemmän, jotta henkilöstön työ sekä asiakkaiden ja potilaiden palvelut pystytään turvaamaan.
Huovila korostaa, että muutoksen näyttäytyminen asiakkaille ja ammattilaisille riippuu täysin lähtötilanteesta. Hän huomauttaa, että kuntayhtymien tilanteet poikkeavat paljon toisistaan riippuen siitä, kuinka pitkään ne ovat ehtineet tehdä valmisteluja uudistuksen eteen. Osa kuntayhtymistä on myös hyvin hajanaisia. Jos yhdistyvien kuntien ja sairaanhoitopiirien ratkaisut poikkeavat paljon toisistaan, niiden kartoittaminen sekä yhteisen tien löytäminen voi viedä paljon aikaa. Hyvinvointialueiden pitää tehdä päätöksiä mm. siitä, mitä vanhaa voidaan hyödyntää, mitä voidaan laajentaa ja mitä pitää kilpailuttaa. Yhteisen asiakas- ja potilastietojärjestelmän saaminen on yksi keskeisimmistä tavoitteista, ja sen löytäminen vie paljon aikaa. Kehitystä hidastavat etenkin rajalliset henkilöstöresurssit ja myös aiheeseen perehtyneestä IT-henkilöstöstä on pulaa. Huovila korostaa, että riittävä valtion muutosrahoitus on tärkeää, mutta henkilöstöpula ei ratkea pelkällä rahoituksella. Henkilöstön määrä tulee ottaa jatkuvasti huomioon valmisteluiden suunnittelussa, sillä muutoksen tekevät aina ihmiset.
Hyvinvointialueilla on ollut Huovilan mukaan erilaisia lähestymistapoja valmisteluihin. Osa on lähtenyt uudistamaan pienien muutosten kautta, kun taas osa on pyrkinyt kaiken uudistamiseen kerralla. Huovila painottaa, että valmisteluiden lähtökohtana pitäisi olla toiminnan kehittäminen. Valmisteluissa hän suosittelee määrittämään, millainen sosiaali- ja terveydenhuolto on tavoitteena tulevaisuudessa toiminnallisesti. Tässä Huovila hyödyntäisi arkkitehtuuria. Esimerkiksi lastensuojelun prosessit poikkeavat paljon toisistaan eri kunnissa. Hyvinvointialueiden astuessa voimaan yhteisen tien pitää kuitenkin löytyä ja myös tietojärjestelmät pitää saada tukemaan tätä. Huovila toteaa, että kaikkien ollessa saman haasteen äärellä, kokemuksia jaetaan, mikä tukee toimijoiden yhteistyötä.
Palveluiden järjestämisessä on tärkeää katsoa etenkin asiakkaan näkökulmaa: miten järjestetään tarkoituksenmukainen palvelu sopivalla tavalla? Palveluihin pääsy on tällä hetkellä haasteellista, mutta myös palveluntarpeet ovat erilaisia. Vaikka kaikilla ei ole edellytyksiä digitaalisiin palveluihin, suurelle osalle ne voivat toimia hyvin. Haasteena on palveluiden käytön vähäisyys – moni voisi tehdä hoidon tarpeen arvioinnin jo nyt verkossa ja ottaa ammattilaiseen yhteyttä vasta etäratkaisujen jälkeen. Huovila tuo esille, että puhelin voidaan nähdä tässä myös erinomaisena digitaalisena ratkaisuna.
Digipalveluiden kehitys jatkuu alueellisesti, mutta joillekin on apua myös kansallisesta kehityksestä, kuten DigiFinlandin OmaOlosta. Digitaalisten palveluiden kasvu herättää myös yhdenvertaisuus- sekä perusoikeuskysymyksiä, kuten voivatko asiakkaat joutua digitaalisten palveluiden kannalta eri asemaan asuinpaikasta riippuen? Ratkaisuna pyritään hyödyntämään alueiden kypsyystason arviointeja, mutta ne ovat Huovilan mukaan vielä valmisteluvaiheessa. Kypsyysanalyysillä pyritään kartoittamaan esimerkiksi, mitä digipalveluja alueella on ja mikä kyky alueella on viedä digitaalista kehitystä eteenpäin.
Digipalveluissa ongelmana on ollut potilaan historian vaikea saatavuus, esimerkiksi OmaKannassa potilaan historian pääsee näkemään enintään kymmenen vuoden ajalta. Vaikka haaste ei ole tietoteknisesti iso, toiminnallinen puoli on vaikea, Huovila kertoo. Digitaalisiin palveluihin on panostettu kansallisessa tekemisessä esimerkiksi THL:n yhtenäisillä määrittelyillä. Huovila toivoo kehityksen jatkuvan hyvinvointialueiden aloittaessa, kun järjestelmät kilpailutetaan alueittain ja niiden määrä vähenee. Kun puhutaan mittareiden tuottamisesta kansallisella tasolla, Huovila suosittelee lähtemään peruskysymyksistä: Mihin rahat menevät? Mitkä ovat kustannukset? Saavatko asiakkaat tarvittavat palvelut?
Huovilan mukaan muutoksen vakiintumisvaihe hyvinvointialueiden voimaanastumisen jälkeen kestää noin yhdestä kolmeen vuotta, jonka jälkeen kehitysaskeleet alkavat näkymään ensimmäisen kerran. Perusasiat on tärkeä saada kuntoon, ennen kuin aletaan keskittymään kehitykseen, Huovila korostaa. Muutosta pitää pystyä katsomaan koko hyvinvointialueen näkökulmasta, mikä ei välttämättä ole itsestään selvää etenkään arjessa, kun rikotaan perinteistä sosiaali- ja terveyspalveluiden rajaa. Huovila korostaa, että ison kuvan katsominen on kuitenkin tärkeää onnistumisen kannalta ja etenkin isot organisaatiot vaativat ketteryyttä muutoksen toteuttamisessa. Ristiriita syntyy etenkin läpiviennin pragmaattisuudessa sekä käytännön asioissa ja ison kuvan välillä. Ensimmäisten vuosien pohja mahdollistaa uudistuksen hyödyt, Huovila toteaa.
Huovila suosittelee seuraamaan kehityksessä myös kansainvälistä keskustelua. Vaikka olemme benchmarkingissa kolmen parhaan joukossa, muiden käyttäjien kokemuksia ei saa vähätellä. Virolaiset ovat hyvin nohevia ja ketteriä, kun taas tanskalaiset omaavat erinomaisen yhdessä tekemisen hengen. Huovinen korostaa, että harva asia on enää teknologinen kysymys, vaan ennemminkin sopimiseen ja viitekehyksiin liittyvä ongelma. Lopulliseen ratkaisuun vaikuttavat eniten hallinnolliset reunaehdot sekä yhteistyö.
Hyvinvointialueuudistuksen suurin toive on ollut muutos. Järjestäjän rooli on saattanut olla aiemmin hyvin pieni ja kyky on vaihdellut paljon. Toimijoiden vähentämisellä 180:stä 21:een pyritään parantamaan alueiden osaamista, volyymia ja mittakaavaa. Uusilta palveluilta toivotaan etenkin tasalaatuisuutta ja yksinkertaistumista. Huovilan mukaan isona tavoitteena on, että asiakkaat saavat tarpeeseensa nähden tarkoituksenmukaisen palvelun oikea-aikaisesti ja hyvällä laadulla. Ammattilaisille pyritään tarjoamaan järjestelmät, joilla he saavat tarvitsemansa tiedon koko asiakkaan historian ajalta. Uudistuksella pyritään myös työajan optimointiin, jotta liian suuri aika ei kulu tietokoneen ääressä. Ohjauksen ja johtamisen tietopohjasta pyritään tekemään ennen kaikkea kustannusvaikuttavuutta edistävä, jolloin mahdollistetaan resurssien sekä palvelujärjestelmän kohdennus viisaasti ja tarkoituksenmukaisesti. ”Meillä on mahdollisuus saavuttaa upea tulevaisuus yhdessä, yhteisillä tavoitteilla”, Huovila toteaa.
Mikä on Terve! -podcast ja missä sitä voi kuunnella?
Terve! on NHG:n podcast vaikuttavuudesta sosiaali- ja terveydenhuollossa. Jaksoissa tapaamme ihmisiä, jotka oikeasti tietävät, mitä vaikuttavuus on. Lähde hostimme Mika Kaartisen kanssa selvittämään, miten vaikuttavuuden maailmaan kannattaa syventyä ja miten ottaa ne ensimmäiset konkreettiset askeleet.
Terve! -podcast löytyy seuraavilta alustoilta: Spotify, Apple Podcasts, Google Podcasts, Breaker, Castbox, Overcast, Pocket Casts RadioPublic ja Jakso.fi. Terve ja tervetuloa mukaan!
Kuuntele toisen kauden jaksot sote-uudistuksesta:
- Millaisia haasteita uuden alueorganisaation perustamiseen ja sen palveluiden yhteensovittamiseen liittyy? Vieraana Marina Kinnunen, Pohjanmaan hyvinvointialue
- Miten ICT-arkkitehtuuri auttaa hahmottamaan monimutkaista uudistusta? Vieraana Mikko Huovila, STM
Kuuntele myös kaikki ensimmäisen kauden jaksot vaikuttavuudesta:
- Mikä on vaikuttavuuden kansallinen merkitys? Vieraana Kari Hakari, STM
- Miten vaikuttavuutta on edistetty kansainvälisesti? Vieraana Paulus Torkki, HY ja NHG
- Mitä vaikuttavuus merkitsee julkisen ja yksityisen sektorin välisessä yhteistyössä? Vieraana Kaisla Lahdensuo, Mehiläinen
- Miten vaikuttavuus tukee johtamista? Vieraana Seppo Ranta, KSSHP.
- Miten vaikuttavuutta voidaan mitata? Vieraana Pirjo Mustonen, VSSHP.
- Mitä vaikuttavuus on tutkimustiedon valossa? Vieraana Antti Malmivaara, THL.
- Millaisia mahdollisuuksia hoitoketjuajattelu ja segmentointi tarjoavat? Vieraana Sari Mäkinen, PSSHP.
- Miten vaikuttavuutta tutkitaan ja mitataan sosiaalipalveluissa? Vieraana Sari Rissanen, Itä-Suomen yliopisto.
- Miksi vaikuttavuuden arviointi on tärkeää palveluiden käyttäjän näkökulmasta? Vieraana Jyrki Pinomaa, Inclusion Europe.
- Mistä vaikuttavuuden mittaamisessa kannattaa lähteä liikkeelle? Vieraana Vesa Komssi, NHG