Millaisia mahdollisuuksia hoitoketjuajattelu ja segmentointi tarjoavat? Miten pääsemme arvioimaan vaikuttavuutta yli perinteisten siilorajojen sosiaalipalveluiden, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä? Mikä on Suuntima? Terve! -podcastin ensimmäisen tuotantokauden seitsemännessä jaksossa kuulemme ylilääkärin, Pirkanmaan sairaanhoitopiirin perusterveydenhuollon yksikön vastuualuejohtajan Sari Mäkisen ajatuksia vaikuttavuudesta.
Sari Mäkinen on ylilääkäri ja Pirkanmaan sairaanhoitopiirin perusterveydenhuollon yksikön vastuualuejohtaja. Hän on yleislääketieteen erikoislääkäri, jolla on taustalla pitkä kliinikkoura terveyskeskuksissa omalääkärinä. Kliinisen työn lisäksi Mäkinen on toiminut Pirkanmaalla ylilääkärinä terveyskeskuksissa ja johtajana perusterveydenhuollossa useassa organisaatiossa 15 vuotta. Häntä innostaa ennen kaikkea kehittäminen, erityisesti palveluiden kehittäminen ja hän kuvaakin itseään kehittäjäluonteeksi. Nykyiseen tehtävään lähtöä hänen ei tarvinnut pohtia, sillä mahdollisuus toimia erikoissairaanhoidon, perusterveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden rajapinnassa sekä kehittää terveydenhuoltoa koko Pirkanmaalla, oli mieluinen haaste.
Mäkisen kehittämisyksikkö toimii perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välimaastossa integraattorina sovittamassa palveluita yhteen. Hän kuvaakin yksikköään perusterveydenhuollon tulkiksi erikoissairaanhoidossa. Yksikön tehtäviin kuuluu mm. palveluiden järjestämissuunnitelma, hoito- ja palveluketjutyö, yleislääketieteen erikoislääkärikoulutus sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen koko Pirkanmaan alueella. Kaiken ytimessä on asiakaslähtöisten palveluiden kehittäminen.
Vaikuttavuus teemana on kulkenut pitkään Mäkisen mukana lähtien jo kliinikkoajoisata, erityisesti omalääkärinä terveyskeskuksessa. Pienen kunnan omalääkärinä hän oppi tuntemaan väestön hyvin. Häntä pohditutti jo silloin, miksi terveydenhuollon ammattilaisten tekeminen tuottaa erilaisia vaikutuksia. Vaikka vaivat ovat ihmisillä samat, lopputulema on erilainen heidän arjen elämässään. Ylilääkärin tehtävässä taas korostui resurssinäkökulma. Koska kuntien rahat ovat tiukassa, Mäkinen on koko johtajauransa aikana miettinyt paljon, miten käytettävissä olevilla rahoilla saadaan kuntalaisilla mahdollisimman paljon terveyttä ja hyvinvointia. Hän tiivistää asian niin, että yksinkertaisesti meillä ei ole varaa tehdä asioita, joista ei ole hyötyä asiakkaalle.
Vaikuttavuuteen herätti myös chronic care model, pitkäaikaissairauksien hoitomalli, jonka suomalaiseen versioon otettiin mukaan vahvasti ennaltaehkäisy. Suomessa malli sai nimen Terveyshyötymalli. Mäkinen oli mukana työryhmässä, joka sovelsi mallia Suomeen. Siinä nostetaan potilas tai asiakas keskiöön ja annetaan hänelle vahvempi rooli pärjätä omien sairauksiensa kanssa ja olla oman elämänsä asiantuntija.
Lisäksi POTKU-hankkeessa (POTKU= potilas kuljettajan paikalle) korostui, miten terveydenhuollon toiminnalla lisäämme arvoa potilaan tai asiakkaan arkeen. Tässä yhteydessä Mäkinen ja hankekollegat tajusivat, että he ovat merkityksellisen asian äärellä, mutta työkaluja mittaamiseen ei vielä ollut. Muutaman viime vuoden aikana, hankkeen loppupuolella asia nousi jälleen isosti esille, kun Mäkinen osallistui kongressiin, jossa oli herättävä key note -puheenvuoro. Hänelle on jäänyt siitä mieleen erityisesti maaginen lause We shouldn’t ask the patient “what’s the matter” but “what matters to you”. Mäkinen toteaakin, että meidän pitää siis tehdä asioita, jotka tuottavat arvoa ihmisen arkeen.
Pirkanmaalla palvelu- ja hoitoketjut laaditaan asiakaslähtöisesti – mukana työryhmissä on aina kokemusasiantuntijoita. Potilaan polku kulkee kotoa kotiin: potilas kulkee koko matkan mutta ammattilaiset tekevät vain tietyn intervention polun varrella. Asiakaslähtöisten palveluiden kehittäminen tarkoittaa ammattilaisten toimien kytkemistä potilaan tarpeisiin oikeaan aikaan. Se tarkoittaa polun katsomista asiakkaan silmin, eikä sen kautta mikä on terveydenhuollon yksikölle tehokkain tapa toimia.
Hoitopolut ja asiakasnäkökulma ovat myös hyvä tapa tuoda siiloutuneet perusterveydenhuollon, sosiaalipalveluiden ja erikoissairaanhoidon palvelut yhteen: kun asiakkaan sujuva hoito on keskiössä ja asiakas mukana keskusteluissa, vuoropuhelu sujuu ja pysyy pääasiassa. Aiemmin hoitoketjut rakennettiin puhtaasti ammattilaisten näkökulmasta, esimerkiksi Käypä hoito ja muiden suositusten mukaan. Ammattilaisten tekeminen pitää kuitenkin aina kytkeä potilaan määrittämiin tarpeisiin.
Pirkanmaalla on tehty jo 54 kuvausta sairauskohtaisesta tai laajemmasta hoito- tai palveluketjusta, esimerkiksi hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen hoitoketju ja monisairaan hoitoketju. Erityisesti hoitoketjut ovat hyödyllisiä, kun polkuun liittyy monta toimijaa eri palveluista tai kyseessä on sairausryhmät, joissa on isot volyymit tai kustannukset. Mäkinen toivoo, että hoitoketjut näkyvät potilaille ja asiakkaille sujuvina palveluina, sillä heidän takia tämä kaikki tehdään.
Mäkinen iloitse, että viime vuosina mittaaminen on kehittynyt ja saatavilla on malleja ja viitekehityksiä, joilla voidaan tuoda vaikuttavuuden mittaamista konkretian tasolle (ei vain tavoitetasolle). Nyt on keinoja mitata vaikuttavuutta ja hyödyntää tätä tietoa esimerkiksi resurssien allokoinnissa sekä benchmarkata yksiköiden välillä. Toisaalta, esim. tietojärjestelmien sirpaleisuus on haaste koko hoitoketjun vaikuttavuuden mittaamisessa.
Mäkinen myös pohtii, miten vaikuttavuutta kannattaa mitata, esimerkiksi missä vaiheessa PROM (patient-reported outcomes measures) ja PREM (patient-reported experience measures) -kyselyitä kannatta tehdä. Entä jos kyseessä on asiakkuus/sairaus, joka ei pääty, tai monisairas potilas? Asiakasta ei voi hukuttaa myöskään jatkuviin kyselyihin. Mäkinen pitää hyvänä viitekehyksenä esimerkiksi ICHOM standard sets -kokonaisuuksia, sillä ne ovat asiantuntevasti koottuja ja sairauskohtaisia. Lisäksi ne mahdollistavat bencharkingin kansainvälisellä tasolla.
Mittareiden valinnassa hän noudattaa periaatetta Keep it simple. Esimerkiksi perusterveydenhuollon kohdalla tärkeintä on saada jonkinlaista geneeristä mittaritietoa, kuten NPS, yksi PROM/elämänlaatumittari sekä sairauskohtaiset kliiniset mittarit. Vaikuttavuuden arvo on kuitenkin ennen kaikkea siinä, että kysytään asiakkaalta. Ei riitä, että tiedetään että hoidon kliininen laatu on kohdallaan vaan pitää myös ymmärtää, mitä arvoa on tuotettu asiakkaalle hänen arkeensa. Tätä tietoa ei voi saada muuten kuin asiakkaalta kysymällä.
Palvelukokemusmittaria voidaan vähätellä ja usein luullaan, että se kuuluu vain bisnesmaailmaan. Mutta kun puhutaan elintapasairauksista, potilaan oma panos hoitoon on merkittävä. Mäkinen korostaa, että asiakkaalta pitää kysyä ”Hyödytkö sinä tästä käynnistä?” Asiakkaalla on jokin huoli tai hätä, mikä on ajanut hänet terveydenhuollon palveluun, ja jos hänen arjen tarpeeseen ei pystytä vastaamaan siellä, ei olla onnistuttu kovin hyvin.
Segmentointia on aina ollut terveydenhuollossa, toteaa Mäkinen. Potilaat on haluttu ryhmitellä, esimerkiksi kiireellinen ja ei-kiireellinen hoito, erikoisalat ja ikäryhmät, jotta palvelut voidaan organisoida ja tuottaa järkevästi ja kohdentaa resurssit oikein. Kurkiaura-hankkeessa kehitettiin Pirkanmaalla hoitoketjujen asiakaslähtöinen kuvausmalli sydänpotilaille. Tästä syntyi lopputuloksena uusi segmentointimalli, jossa asiakkaat ovat mukana segmentoinnissa ja jolloin näiden erilaiset tarpeet voidaan huomioida. Asiakkailla on eri arjen voimavarat, jolloin he tarvitsevat eri vaiheissa eri asioita.
Arviointi tehdään nelikentässä, josta syntyy neljä eri segmenttiä: 1) Jos asiakas arvioi omat voimavaransa hyväksi ja ammattilainen arvio hoidon toteutuksen selkeäksi, syntyy omatoimiasiakkuus. 2) Jos asiakas arvioi voimavarat hyväksi mutta ammattilainen näkee, että sairauden hoito on monitahoista ja haasteellista, puhutaan yhteistyöasiakkuudesta. 3) Jos asiakas näkee, että hänen voimavaransa ovat huonot, mutta ammattilainen arvio hoidon toteutuksen selkeäksi, kyseessä on yhteisöasiakkuus. Tällöin asiakas tarvitsee apua voimaantumiseen ja elämänhallintaan. 4) Haastavin ryhmä on se, jossa asiakas kokee voimavaransa heikoiksi ja ammattilainen arvioi sairauden hoidon monitahoiseksi ja haasteelliseksi – tällöin puhutaan verkostoasiakkaista.
Palvelut ja omahoidon tuki järjestetään näille ryhmille eri lailla. Esimerkiksi omatoimiasiakkaat voidaan palvella kevyemmin, mm. digipalveluilla. Tämä kytkeytyy olennaisesti vaikuttavuuteen: kun pystytään huolehtimaan, että palvelut ja omahoidon tuki ovat asiakkaille tarkoituksenmukaiset ja resurssit allokoidaan sen mukaan, tuotetaan asiakkaille parempaa vaikuttavuutta ja todennäköisesti myös kustannusvaikuttavuutta.
Ideaalipoluista tehtiin Kurkiaura-hankkeessa kustannusanalyysi sepelvaltimon pallolaajennuspotilailla ja havaittiin noin kahden miljoonan euron säästöpotentiaali. Tämä potentiaali löytyi nimenomaan omatoimiasiakkaiden kohdalla (n. 60% asiakkaista), eikä monisairaiden ja raskaiden palveluiden kohdalla, kuten usein ajatellaan. Tulos näyttää, että digitalisaation potentiaalia pitää hyödyntää ja luoda kevyempiä palveluita tälle segmentille.
Nelikenttää (voimavarat ja sairauden hankaluus / potilaat ja ammattilaiset) arvoivan työkalun nimeksi tuli Suuntima. Mäkinen on innoissaan tästä innovaatioista, jota on jo kehitetty eteenpäin. Suomessa työkalu on herättänyt paljon kiinnostusta, ja hän näkee hyvät mahdollisuudet myös kansainväliselle kiinnostukselle. Segmentointi tehdään tällä hetkellä käytännössä aina kysymättä asiakkaalta, joten Suuntimassa meillä voi olla todella arvokas työkalu käsissämme, Mäkinen hehkuttaa. Suuntiman teknisiä ja juridisia valmiuksia parannetaan jatkuvasti, ja työkalun kehitys ja levittäminen jatkuukin leveämpien harteiden alla, kun se siirtyy 1.1.2022 alkaen DigiFinlandille.
Suuntimaan liittyen on meneillään myös muutama iso tutkimus. Yksi tutkimus koskee mittarin validiteettiä, relibiliateettiä ja käytettävyyttä. Ensimmäiset artikkelit aiheesta on jo julkaistu (Riikka Riihimies et al.). Toinen tutkimus selvittää, mikä on Suuntiman mukaisen segmentoinnin vaikuttavuus ja miten se vaikuttaa potilaan saamaan hoidon laatuun, palveluiden käyttöön ja kustannuksin. Molemmissa tutkimuksissa kohderyhmänä on diabetespotilaat mutta toinen tutkimus koskee myös päihdepalveluiden asiakkaita.
Mäkinen on pohtinut myös kysymystä, onko segmentointi oikein. Onko se epätasa-arvoista? Hän näkee, että Suuntiman kautta asiakas on itse vaikuttamassa omaan segmenttiinsä, mikä on erinomainen asia. Suuntima ja sitä kautta sairauden sanoittaminen luo yhteisen kielen asiakkaan ja ammattilaisen välille, mutta myös eri ammattilaisten välille. Isoin pihvi on palveluiden kohdentaminen asiakkuuden mukaisesti, jolloin voidaan allokoida vähiä resursseja ja asiakas saa tarkoituksenmukaiset palvelut.
Myös palaute on ollut erittäin positiivista: ammattilainen kokee ymmärtävänsä paremmin asiakasta, tämän elämäntilannetta ja arkea – asiakas taas kokee tulleensa kuulluksi. Se tarkoittaa, että olemme asiakkaan arjessa ja siten ytimessä, Mäkinen toteaa, sillä ammattilaisten tekemisen pitää tuottaa aina arvoa asiakkaan arkeen.
Mikä on Terve! -podcast ja missä sitä voi kuunnella?
Terve! on NHG:n podcast vaikuttavuudesta sosiaali- ja terveydenhuollossa. Jaksoissa tapaamme ihmisiä, jotka oikeasti tietävät, mitä vaikuttavuus on. Lähde hostimme Mika Kaartisen kanssa selvittämään, miten vaikuttavuuden maailmaan kannattaa syventyä ja miten ottaa ne ensimmäiset konkreettiset askeleet.
Terve! -podcast löytyy seuraavilta alustoilta: Spotify, Apple Podcasts, Google Podcasts, Breaker, Castbox, Overcast, Pocket Casts RadioPublic ja Jakso.fi. Terve ja tervetuloa mukaan!
Kuuntele myös aiemmat jaksot:
- Mikä on vaikuttavuuden kansallinen merkitys? Vieraana Kari Hakari, STM
- Miten vaikuttavuutta on edistetty kansainvälisesti? Vieraana Paulus Torkki, HY ja NHG
- Mitä vaikuttavuus merkitsee julkisen ja yksityisen sektorin välisessä yhteistyössä? Vieraana Kaisla Lahdensuo, Mehiläinen
- Miten vaikuttavuus tukee johtamista? Vieraana Seppo Ranta, KSSHP.
- Miten vaikuttavuutta voidaan mitata? Vieraana Pirjo Mustonen, VSSHP.
- Mitä vaikuttavuus on tutkimustiedon valossa? Vieraana Antti Malmivaara, THL.