Miten hyvinvointialueiden rooli Uudellamaalla poikkeaa muusta maasta? Millaisia erityisvaateita tämä asettaa johtamiselle? Mitä järjestäjäperustainen ohjaus edellyttää hyvinvointialueelta? Terve! -podcastin uusimmassa jaksossa vieraina Sanna Svahn, Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen johtaja sekä Timo Aronkytö, Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen johtaja.
Sanna Svahnilla on pitkä ura yksityisellä sekä julkisella puolella, ja hänestä onkin ollut mielenkiintoista olla molemmilla puolilla töissä sote-tehtävissä. Hänestä oli tarkoitus alunperin tulla kirurgi, mutta hän päätyi kuitenkin jo opiskeluaikoina yksityisen puolen yrityksien johtotehtäviin. Vuonna 2017 hän haki Espoon kaupungin terveyspalveluiden johtajaksi, ja päätyi sitä kautta julkiselle puolelle. Myöhemmin hän haki Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen johtajan paikkaa, ja sai sen. Tehtävä on ollut erittäin mielenkiintoinen ja vaativa.
Timo Aronkytö on kokenut melkein kaikki erilaiset sote-tehtävät. Hänen ura jakautuu kolmeen osaan, joista ensimmäiset 10 vuotta hän oli Espoon terveysasemalla lääkärinä, josta hän siirtyi yksityiselle sektorille työterveyslääkäriksi. Hän on ollut myös jonkin aikaa lääkekehitysyhtiössä töissä. Aronkytö teki liikkeenjohdon tutkinnon ja totesi, että haluaa johtotehtäviin, ja haki Herttoniemen terveysaseman ylilääkäriksi ja tuli valituksi. Sieltä hän lähti miettimään johtamista enemmänkin, ja tuli valituksi Vantaan terveyspalveluiden johtajaksi. Vantaalla hän on pysynyt siitä asti, mutta välillä ”ollut lainassa” muualla, kuten sosiaali- ja terveysministeriöllä perusterveydenhuollon vastuuvirkamiehenä ja viime hallituskauden sotemuutosjohtajana Uudellamaalla, sekä yksityisenä konsulttina. Näiden jälkeen hän tuli valituksi Vantaan apulaiskaupunginjohtajaksi ja siitä lopulta hyvinvointialuejohtajaksi.
Sanna ja Timo ovat hyvinvointialueiden johtajina toistensa kollegoita, ja ovat jo ennen hyvinvointialueita tehneet paljon yhteistyötä Espoon ja Vantaan kautta. Heistä on hyödyllistä katsoa tätä haastavaa, välillä yksinäistäkin, tehtävää eri kulmista ja sparrailla kollegoiden kanssa.
Vantaa ja Espoo ovat erilaisia, mutta toisaalta tietyllä tavalla samanlaisia, isoja kaupunkeja Helsingin vieressä. Helsinki taas eroaa naapurikaupungeistaan paljon. Helsinki on tietyiltä käytännöiltään vanhanaikainen, ja Vantaa ja Espoo taas vähän modernimpia.
Uudellamaalla on erillisratkaisu, jossa HUS-yhtymä on oma erillinen organisaationsa. HUS-yhtymän omistajat eli Helsinki ja neljä hyvinvointialuetta ovat myös kaikki omia organisaatioitaan. Silti omistajien tulisi pystyä johtamaan omistamaansa yhtymää, ja tämä on täysin uusi malli ja aivan erilainen kuin muilla hyvinvointialueilla. Muilla hyvinvointialueilla perusterveydenhuolto sekä erikoissairaanhoito ovat saman organisaation ja johdon alla.
Erillisratkaisu on vaikea, mutta se oli edellytys sille, että koko sote-uudistus meni maaliin. Aronkytö toteaa, että erikoissairaanhoito voitaisiin kokonaisuudessaan hoitaa myös Uudellamaalla, mutta johtamisjärjestelmä tulisi saada ensin kuntoon. Erillisratkaisu on tehty pysyväksi. Aronkytö uskoo myös, että hyvinvointialueita tulee yhdistymään muualla Suomessa ennenkuin Uudellamaalla.
Uudellamaalla on valtava määrä rakenteita eri tasoilla organisaatioissa, ja kuuden erillisen organisaation hallitusten tulisi samanaikaisesti pystyä käsitellä asioita saadakseen yhteisen kuvan. Svahn korostaa, että tämä vaatii halukkuutta yhteistyöhön sekä neuvottelutaitoja.
HUS-yhtymä pitää itseään edelleen palveluntuottajana, jota ohjaa voimakkaasti lainsäädäntö ja asukkaiden oikeus saada erikoissairaanhoidon palveluita. Palveluntuottajana se katsoo, että sillä on oikeus veloittaa palveluista kysynnän mukaan. Erikoissairaanhoidosta syntyy kysyntää, jolloin syntyy myös tarjontaa, jos ei ole tiukkaa raamia, niinkuin perusterveydenhuollossa. Taustalla on erilainen logiikka palveluiden rahoittamisessa, joka jäänyt ajalta ennen hyvinvointialueiden muodostumista. Svahn korostaa, että tulee kuitenkin ottaa huomioon, että hyvinvointialueet ovat olleet vasta reilu 5 kuukautta toiminnassa.
Jos henkilöstö- sekä rahoitusresurssit olisivat loppumattomat, ei olisi mitään ongelmaa. Resurssit tulee aina olemaan rajallisia, ja nykyisellä hallituksella on myös tahtotila ottaa kovempi ote Suomen talouteen, mikä vaikuttaa vahvasti myös soteen. Lainanottohaluja ei ole enää Suomen valtiolla, ja niukkuus jaetaan keskenään ja siksi joudutaan käymään kovia keskusteluja resurssien jakamisesta.
Palveluiden järjestäjä vastaa siitä, että rahat riittävät asukkaille niihin palveluihin, mitä lainsäädännössä on luvattu. Järjestäjä määrittelee myös kriteerit miten palveluja saadaan. Tarve on rajatonta, priorisointikeskusteluissa valtakunnan tason järjestäjä määrittelee mitä on oikeus saada. Uudellamaalla tämä on ongelma, sillä sairaanhoidon järjestäjä ei ole yhtä selkeä, koska järjestäjä on se, jolla rahoitusresurssit on hallussa.
Hyvinvointialueiden muodostumisen taustalla on valtava fuusio organisaatioista. Turvallinen siirtymä hyvinvointialueisiin tarkoitti sitä, että pystyttiin turvaamaan se palveluntaso mikä siirtyi kunnilta. Nyt tällä hetkellä rakennetaan tietopohjaa erilaisten kokonaisuuksien osalta. Kunnat ovat erilailla tuottaneet palveluita, ja tulevaisuudessa tehtävänä on harmonisoida taso, jotta se olisi tulevaisuudessa samanlaista kaikille.
Uusimaa on kasvava alue, kun taas muualla Suomessa väestö vähenee, ja pitää pystyä skaalaamaan alas palveluita, joka on haastava tehtävä. Uudenmaan “start up” on iso mahdollisuus, sillä Uudellamaalla on jouduttu miettimään miten organisaatio tulisi rakentaa, jotta kyvykkyyksiä on. Ollaan kuitenkin vasta uuden organisaatiorakenteen toimeenpainovaiheessa. Vielä on valtava työ saada organisaatio vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin. Tiedon tulee olla julkista ja avointa kaikille, sillä toimitaan julkisella rahalla, jolloin oikeus tietoon on kaikilla.
Väestörakenne on sellainen, että sote- ja pelastustoimenhenkilöstö ei riitä. Alan ammattilaiset ovat hyvin sitoutuneita ja kokevat työn merkitykselliseksi, ja se on vahvuus. Työntekemisen parantamiseen tulisi keksiä keinoja, esimerkiksi avustavaa henkilökuntaa ja teknologian hyödyntämistä. Ajatus henkilöstöpulan ratkaisemiseen on ollut korvata puuttuvat resurssit uusilla tekijöillä, mutta kun näitä ei ole, niin tulee miettiä uusia vaihtoehtoja korvauksille, ja miten saadaan ammattilaisten resurssit oikeisiin paikkoihin.
Ratkaisuja henkilöstöpulaan tarvitaan sekä keskipitkällä ja pitkällä tähtäimellä. Työtehtäviä tulee paremmin sovittaa iäkkäämmille työntekijöille, sekä työelämän ja perhe-elämän sovittaminen on tärkeää. Yleisesti oman elämän ja työn yhteensovittaminen olisi tärkeää, ja tässä ollaan tällä hetkellä aika joustamattomia.
Molemmat korostavat, että tulisi myös muistaa mistä asti on tultu, ja minne ollaan menossa. Moni asia on nyt paljon paremmin kuin esimerkiksi 90-luvulla. Esimerkkinä Svahn mainitsee paperiset potilaskertomukset 2000-luvulla – se oli ainut mitä potilaasta oli saatavilla. Nyt Suomessa on jo 10 vuotta ollut kantarekisteri, josta asiakkaan tiedot ovat saatavilla kaikkialla Suomessa, ja tämä on muuttanut paljon työnlaatua. Toki palvelujärjestelmässä on nykypäivänäkin paljon korjattavaa, ja tulee varmasti aina olemaankin, mutta tulisi nähdä asioiden kehitys.
Svahn kertoo, että Länsi-Uudenmaan hyvinvointialuetta rakentaessa kulmakivena oli demokratia, ja ainut syy alueen rakentumiselle oli alueiden asukkaat. Osallistaminen on tärkeää, ja tulee miettiä uusia keinoja, miten asukkaat kokisivat, että pääsevät oikeasti vaikuttamaan asioihin. Esimerkkinä voisivatko itse palveluja käyttävät asukkaat lähteä tekemään päätöksiä mihin rahoja käytetään.
Työnjaossa ei ole isojen kuntien osalta tullut hyvinvointialueiden myötä muutoksia, pienemmissä kunnissa saattaa mennä operatiiviset sekä poliittiset asiat lomittan. Edelleen politiikka johtaa politiikkaa ja virkamiehet johtaa virkamieskoneistoa. Poliittinen järjestelmä tulee pitkälti kuntamaailmasta, eikä eroja ole kovin paljon. Länsi-Uudenmaalla on selkeästi määritelty roolit, luottamuksen ja dialogin kautta työnjako toimii, jolloin tämä on erinomainen malli.
Aronkytö kysyy lopuksi Svahnilta, mikä olisi seuraava asia, jota Vantaan ja Keravan hyvinvointialue miettii yhdessä Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen kanssa. Svahn vastaa, että yhteistyötä onkin jo tehty paljon, ja Svahn mainitsee Aronkydön lausahduksen “järjestäjän pitää määrittää tavoitteet mitä asukkaiden pitää saada”, ja näitä tavoitteita he voisivat yhdessä pohtia, jopa yhteisen palvelulupauksen muodossa.
Svahn kertoo työinnon kumpuavan itse uniikista työtehtävästä, jossa työnimu on valtava, ja kokee, että on mahtavaa saada työskennellä kyseisessä tehtävässä. Työ vaatii kuitenkin tiukkaa itsensäjohtamista. Svahn mainitsee fanittavansa Stubbia, ja mainitsee hänen 8+8+8 mallin, jossa tehdään 8 tuntia töitä, 8 tuntia vapaa-aikaan ja 8 tuntia unta. Se on hyvä ohjenuora. Lisäksi Svahn on päivittänyt arvonsa vuoden alussa, ja ykkösenä on hän itse, toisena perhe ja kolmantena tulee työ, jolloin on helppo miettiä, millaisia asioita kalenterissa tulee olla.
Aronkytö ajattelee samalla tavalla kuin Svahn, mutta korostaa myös omaa osaamistaitoaan, josta hän saa energiaa työhön. Lisäksi hän korostaa oman hyvän tiiminsä tärkeyttä, johon hän pystyy luottamaan, ja jotka tekevät jopa enemmän kuin heiltä odottaakaan. Hän myös herää joka aamu klo 5 autotalliin nostelemaan puntteja, mikä Aronkydön mukaan pitää nöyränä.
Mikä on Terve! -podcast ja missä sitä voi kuunnella?
Terve! on NHG:n podcast vaikuttavuudesta sosiaali- ja terveydenhuollossa. Jaksoissa tapaamme ihmisiä, jotka oikeasti tietävät, mitä vaikuttavuus on. Lähde hostiemme Mika Kaartisen sekä Elina Laukan kanssa selvittämään, miten vaikuttavuuden maailmaan kannattaa syventyä ja miten ottaa ne ensimmäiset konkreettiset askeleet.
Terve! -podcast löytyy seuraavilta alustoilta: Spotify, Apple Podcasts, Google Podcasts, Breaker, Castbox, Overcast, Pocket Casts RadioPublic ja Jakso.fi. Terve ja tervetuloa mukaan!
Kuuntele toisen kauden jaksot sote-uudistuksesta:
- Millaisia haasteita uuden alueorganisaation perustamiseen ja sen palveluiden yhteensovittamiseen liittyy? Vieraana Marina Kinnunen, Pohjanmaan hyvinvointialue
- Miten ICT-arkkitehtuuri auttaa hahmottamaan monimutkaista uudistusta? Vieraana Mikko Huovila, STM
- Pelastustoimen ja soten synergia hyvinvointialueilla. Vieraana Heidi Huuskonen, Etelä-Karjalan pelastuslaitos
- Miten yhteensovittaa muuttuvat palvelutarpeet ja talouden realiteetit? Vieraana Ville-Veikko Ahonen, Valtiovarainministeriö
- Digitaalinen sote-keskus palveluiden tarjoajana hyvinvointialueilla. Vieraana Katja Rääpysjärvi, Pohde
-
Muutos – onko se kirous vai mahdollisuus? Vieraana Lilli Väisänen, Kanta-Hämeen hyvinvointialue
- Kuinka liikkumisella voidaan saavuttaa vaikuttavuutta sote-palveluissa? Vieraana Miia Länsitie, Oulun Diakonissalaitos
- Hyvinvointialueiden rooli Uudellamaalla. Vieraina Sanna Svahn, Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue, ja Timo Aronkytö, Vantaan ja Keravan hyvinvointialue.
Kuuntele myös kaikki ensimmäisen kauden jaksot vaikuttavuudesta:
- Mikä on vaikuttavuuden kansallinen merkitys? Vieraana Kari Hakari, STM
- Miten vaikuttavuutta on edistetty kansainvälisesti? Vieraana Paulus Torkki, HY ja NHG
- Mitä vaikuttavuus merkitsee julkisen ja yksityisen sektorin välisessä yhteistyössä? Vieraana Kaisla Lahdensuo, Mehiläinen
- Miten vaikuttavuus tukee johtamista? Vieraana Seppo Ranta, KSSHP
- Miten vaikuttavuutta voidaan mitata? Vieraana Pirjo Mustonen, VSSHP
- Mitä vaikuttavuus on tutkimustiedon valossa? Vieraana Antti Malmivaara, THL
- Millaisia mahdollisuuksia hoitoketjuajattelu ja segmentointi tarjoavat? Vieraana Sari Mäkinen, PSSHP
- Miten vaikuttavuutta tutkitaan ja mitataan sosiaalipalveluissa? Vieraana Sari Rissanen, Itä-Suomen yliopisto
- Miksi vaikuttavuuden arviointi on tärkeää palveluiden käyttäjän näkökulmasta? Vieraana Jyrki Pinomaa, Inclusion Europe
- Mistä vaikuttavuuden mittaamisessa kannattaa lähteä liikkeelle? Vieraana Vesa Komssi, NHG