Etusivu » Uutiset » Vihdoin valoa tunnelin päässä asiakastietojen käsittelyssä sote-integroituneissa palveluissa? 

NHG Näkökulmia

Vihdoin valoa tunnelin päässä asiakastietojen käsittelyssä sote-integroituneissa palveluissa? 

Doctor and patient

Asiakas- ja potilastietojen käsittelyn hankaluudet sosiaali- ja terveydenhuollon välillä ja toiminnallisesti integroituneissa palveluissa on pitkään tunnettu ongelma. Erityisesti paljon tukea tarvitsevien asiakkaiden palvelukokonaisuudet rakentuvat useista eri sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista. Haasteena kuitenkin on, että tieto ei liiku palveluiden välillä, tietojen luovuttamiseen liittyvät suostumuskäytännöt ovat monimutkaisia ja tietojärjestelmät tukevat heikosti tietojen käyttöä yli toimialarajojen. 

On myös merkittävää, että paljon palveluja tarvitsevista asiakkaista syntyy pääosa sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksista. Tutkimusten mukaan 10–20 % asiakkaista tuottaa 80–90 % kuluista. Näin ollen on enemmän kuin tuhannen taalan kysymys, kuinka onnistumme sujuvoittamaan tämän asiakasjoukon palveluita ja tarjoamaan heille tuen riittävän ajoissa ja ennaltaehkäisevästi.

Mitä uusi lainsäädäntö mahdollistaa?

Lainsäätäjä on myös tunnistanut nämä haasteet. Uusi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietoja käsittelevä lainsäädäntö muuttaa merkittävällä tavalla asiakas- ja potilastietojen käsittelyn käytäntöjä nimenomaan sosiaali- ja terveydenhuollon integroituneissa palveluissa. 

Lainsäädäntöön on tuotu kokonaan uusi tapa jäsentää palveluita. Kaikkein tiiviimmin sote-integraatiota toteuttavia palveluita voidaan jatkossa pitää sosiaali- ja terveydenhuollon yhteisinä palveluina. Kun samassa toimipisteessä palvelua annetaan asiakkaalle sekä sosiaalihuollon että terveydenhuollon lainsäädännön pohjalta, siellä työskentelee molempien toimialojen ammattilaisia ja palveluissa syntyy sekä sosiaalihuollon asiakastietoa että terveydenhuollon potilastietoa, palvelua voidaan pitää toimialojen yhteisenä. 

Yhteisissä palveluissa ammattilaisilla on oikeus sekä sosiaalihuollon että terveydenhuollon tietoihin siinä laajuudessa kuin työtehtävät edellyttävät. Erillisiä suostumuksia ei tarvita vaan tietoja saa käsitellä suoraan lainsäädännön nojalla. Myös yhteiset asiakirjat, kuten palvelutarpeen arvioinnit ja palvelusuunnitelmat, ovat mahdollisia. Samat oikeudet ovat olemassa myös silloin, jos asiakas ei ole kykenevä päättämään tietojensa käytöstä. Muutos on merkittävä aiempaan tilanteeseen verrattuna ja selkiyttää tilannetta niin asiakkaiden kuin ammattilaistenkin näkökulmasta. 

Tietoja tarvitaan sosiaali- ja terveydenhuollon välillä muissakin kuin ns. yhteisissä palveluissa. Asiakkaan palvelukokonaisuus voi rakentua useista yksittäisistä sosiaali- tai terveydenhuollon palveluista. Näissä tilanteissa asiakas voi itse antaa luvan tietojensa käsittelyyn. Uuden luovutuslupamallin on tarkoitus korvata erilliset suostumukset ja keskittää luovutuslupien hallinta Omakantaan. Tilanne selkiytyy huomattavasti aiempaan nähden. 

Miten hyvinvointialueilla kannattaa edetä?

Vaikka lakimuutokset ovat uusia, olemme NHG:lla olleet jo yhdessä pohtimassa ensimmäisten asiakkaiden kanssa muutosten vaikutuksia heidän toimintaansa ja tietojärjestelmiinsä. On selvää, että muutos on suuri, mutta myös mahdollistaa paljon. 

Jotta yhteisiin palveluihin liittyvät tiedonsaantiin ja yhteisiin tietoihin liittyvät mahdollisuudet voidaan ottaa käyttöön, ensin on käytävä läpi hyvinvointialueen palvelut ja tunnistaa, mitkä niistä ovat yhteisiä. Lisäksi näin tiivis yhteistyö toimialojen välillä edellyttää myös henkilöstöltä uudenlaista tapaa ajatella ja toteuttaa palveluita. Jatkossa ei ehkä enää tarvitakaan montaa erillistä palvelutarpeen arviointia tai palvelusuunnitelman laadintaa, kun niitä voidaan tehdä yhteistyössä nykyistä joustavammin. Myös uusi luovutuslupamalli tulee edellyttämään henkilöstön kouluttamista, jotta he voivat ohjeistaa asiakkaita luvan antamisessa. 

Jotta hyödyt realisoituvat käytännössä, tarvitaan myös tietojärjestelmiin muutoksia. Käyttöoikeudet tulee määritellä uuden asetuksen edellyttämällä tavalla. Päällekkäisen kirjaamisen välttämiseksi tietojen on kuljettava sosiaalihuollon tietojärjestelmistä terveydenhuollon järjestelmiin ja päinvastoin. 

Kyse on siis sekä toiminnanmuutoksesta että tietojärjestelmien kehittämisestä. Kun hyvinvointialueiden toiminta on vasta vakiintumassa ja uusia tietojärjestelmiä ollaan ottamassa käyttöön, nämä muutokset olisikin hyvä sitoa muutenkin tehtävään alueelliseen yhtenäistämistyöhön. Kun tässä onnistutaan, luodaan merkittävää pohjaa niin asiakkaiden palveluiden parantamiseen kuin hyvinvointialueiden taloudellisten haasteidenkin ratkaisemiselle. 

Mikko Huovila, johtava konsultti, NHG 

mikko.huovila@nhg.fi / +358 50 3094744 

Haluaisitko kuulla aiheesta lisää? Järjestämme yhdessä asiakkaamme kanssa teemasta webinaarin 25.9. klo 8.00–9.00 – ole yhteydessä jos, haluat tulla kuulolle.