Hoidon jatkuvuus oli teemana tämän kevään NHG:n terveyskeskusten vertaiskehittämisessä. Moni meistä varmasti tunnistaa ilmiön, jossa olet kertonut oireestasi tai sairaudestasi ensin yhdelle taholle, ja sen jälkeen toiselle, kolmannelle ja neljännelle. Joka kerta, kun asioit uudelleen terveyskeskuksessa, päädyt keskustelemaan eri lääkärin tai hoitajan kanssa, koska edelliselle ei ole aikoja tai koska hän on vaihtanut työpaikkaa. Hoidon jatkuvuuteen liittyvät haasteet ovat asiakkaan kannalta paitsi turhauttavia, myös heikentävät luottamusta ammattilaisten kykyyn hoitaa asiat kuntoon.
Hoidon jatkuvuus on tärkeä aihe ja siitä povataan jopa yhtä Suomen terveydenhuollon pelastajaa. Hyvin toteutuessaan henkilökohtaisen hoitosuhteen jatkuvuus parantaa sairauksien hoitotasapainoa, vähentää vältettävissä olevia käyntejä, lisää potilaan luottamusta hoitavaa ammattilaista kohtaan ja tätä kautta pienentää terveydenhuollon kokonaiskustannuksia.
Hoidon jatkuvuutta voidaan toteuttaa monella eri tavalla. NHG:n vertaiskehittämistiimi oli koonnut katsauksen hoidon jatkuvuuteen, sen eteen eri hyvinvointialueilla tehtyihin kehittämistoimiin sekä eri mittareilla laskettuihin hoidon jatkuvuuden tuloksiin. Tulosten perusteella näyttää siltä, että osa hyvinvointialueista luottaa koko väestön jakamiseen ja nimeämiseen tietyille lääkäreille ja/tai hoitajille. Osa alueista on resurssipulan tai muun syyn vuoksi nimennyt omalääkärin tai -hoitajan lähinnä pitkäaikaissairaille, monisairaille, paljon palveluita käyttäville tai tietyille potilasryhmille kuten diabetespotilaille.
Mukana olevista alueista paras tulos hoidon jatkuvuuden indeksillä (COC-indeksi) oli Kainuussa. Taustasyiksi tulokseen arveltiin lääkäreiden viimeaikaista pysyvyyttä sekä sitä, että monissa pienissä terveyskeskuksissa potilas ohjautuu samalle lääkärille automaattisesti. Kainuussa oli panostettu erityisesti omahoitajan käyttöön ja nimetty asiantuntijahoitajia pitkäaikaissairaille.
Samalle lääkärille tai hoitajalle pääsemisen lisäksi hoidon jatkuvuutena voidaan ajatella sitä, että potilaan aiemmat kirjaukset ovat helposti saatavilla ja ajan tasalla. Diagnoosien kirjaamisen kattavuus kuitenkin vaihteli tuloksissa paljon hyvinvointialueiden välillä ja oli matalimmillaan 35 % ja korkeimmillaan 97 % lääkäreiden vastaanotoista. Joillakin alueilla jopa kahdelle kolmasosalle käynneistä potilaalle ei kirjata mitään diagnoosia. Tämä voi toki toimia, jos sama lääkäri seuraavalla kerrallakin hoitaa potilasta ja muistaa aiemman käyntisyyn, mutta jos toisen lääkärin pitäisi päästä asiaan käsiksi, voi kirjaamisten puutteellisuus hankaloittaa tilanteeseen nopeasti kiinni pääsemistä.
Jos vetäisin yhteen tilaisuudesta jääneitä tunnelmia, näkemykseni mukaan terveyskeskusten johtajilla on hoidon jatkuvuuden osalta käsissään kultakimpale, jolla voidaan ratkaista monia terveydenhuollon haasteista. Kuitenkin myös vastaan tulevat pulmat, kuten terveyskeskuslääkärin työn kiinnostavuus, työntekijöiden vaihtuvuus ja niukat resurssit ovat asettaneet suuria haasteita sille, miten hoidon jatkuvuutta on päästy toteuttamaan.
Siinä missä kirurgian tilaisuudessa tuli luottamus siihen, että kirurgisten prosessien keventäminen etenee tasaiseen tahtiin eri puolilla Suomea, terveyskeskusten osalta jäi tunne, että muutoksen tekemiseen tullaan tarvitsemaan vielä monen eri tahon yhteistyötä ja apua.
STM teki viisaan valinnan ottaessaan hoidon jatkuvuuden yhdeksi teemaksi EU-rahoituksen lisähaussa. Kuitenkin monessa paikassa pilotit ovat vasta aluillaan ja toteutettuja malleja on Suomessa useita erilaisia. Lisäksi monella hyvinvointialueella rahat ovat tiukassa, jolloin on vaikea investoida edes toimintaan, joka tutkimusten perusteella tuottaa terveyspalveluiden kokonaiskäytön vähentymistä jo melko lyhyelläkin aikavälillä. On myös vaikea vähentää resursseja erityistason palveluista, jos kysyntä ei ole siellä vielä vähentynyt ja kohdentaa niitä samaan aikaan perusterveydenhuoltoon.
Uskon, että tullaan tarvitsemaan vielä lisää investointi- ja aloitusrahoitusta tai hyvin taitavia peliliikkeitä hyvinvointialueiden johdolta, jotta perusterveydenhuollon resurssit saadaan kuntoon ja hoidon jatkuvuuden toimintamallit laajennettua riittävän kattavasti Suomessa.
Ilman riittävää panostusta ajaudutaan tilanteeseen, johon väestövastuulliset mallit aiemminkin kaatuivat, eli siihen, että yhdelle lääkärille tulee liian iso vastuuväestö ja hän uupuu työtaakkansa alle. Hoidon jatkuvuuden mahdollisuudet ovat kuitenkin valtavat, joten toivon kovasti sekä potilaana, veronmaksajana että terveydenhuollon päätöksentekoa tukevana konsulttina, että tässä asiassa päästään yhteisvoimin eteenpäin!
Hanna Sissala, tuotepäällikkö, Nordic Healthcare Group
hanna.sissala@nhg.fi, p. 040 830 1939
NHG tukee hoidon jatkuvuuden mallien kehittämistä esimerkiksi mittaamalla ja visualisoimalla mallien vaikuttavuutta, muotoilemalla toimintatapoja asiakkaiden tai henkilöstön näkökulmasta ja mahdollistamalla vertaiskeskustelun ja parhaiden käytäntöjen jakamisen.