Juuri julkaistu selvitys ”Kuntien toimintamallit ja rahoitusvastuu toimeentulotukitarpeen ehkäisyssä ja vähentämisessä” kertoo, että kuntien nykyisen 50 prosentin rahoitusvastuun kannustinvaikutus on heikko. Kunnat seuraavat perustoimeentulotukimenoja aiempaa epäsäännöllisemmin, ja toimeentulotuen tarpeen ehkäiseminen on niiden tavoitteena vain epäsuorasti. Taustalla on osittain vuoden 2017 muutos, jossa perustoimeentulotuen myöntäminen siirrettiin kunnilta Kelaan ja kuntien 50 prosentin rahoitusosuus siirrettiin toteutettavaksi peruspalvelujen valtionosuuksista tehtävän vähennyksen kautta, jolloin se ei enää näy kunnille erillisenä menoeränä. Selvitys on toteutettu osana valtioneuvoston vuoden 2020 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa, ja sen toteuttivat NHG Finland Oy ja MDI.
Selvityksessä tarkasteltiin ensimmäistä kertaa, minkälaisia vaikutuksia perustoimeentulotuen nykyisellä rahoitusmallilla ja -vastuulla on kuntien toimintaan, ja millaiset mahdollisuudet kunnilla ylipäätään on vaikuttaa toimeentulotuen käyttöön. Lisäksi arvioitiin sote-uudistuksen ja työllisyyden kuntakokeilujen vaikutuksia toimeentulotukiasiakkaisiin ja rahoitusmallin kehittämiseen.
Selvitys osoitti, että kuntien nykyisen 50 prosentin rahoitusvastuun kannustinvaikutus on heikko. Tämä johtuu toisaalta toimeentulotukimenojen näkymättömyydestä ja heikosta seurannasta ja toisaalta siitä, että kunnat kokevat mahdollisuutensa vaikuttaa toimeentulotuen käyttöön vähäisiksi. Sen sijaan esimerkiksi kustannuksiltaan toimeentulotuen kanssa suunnilleen samansuuruisen työmarkkinatuen maksuosuuksia seurataan kunnissa aktiivisesti, ja kunnat myös pyrkivät vaikuttamaan niihin. Toimeentulotuen tarpeen ehkäisemistä vaikeuttaa sen asema viimesijaisena etuutena. Kunnat voivat ehkäistä tarpeen syntymistä lähinnä välillisesti, kuten edistämällä työllisyyttä, tukemalla asukkaiden terveyttä ja hyvinvointia sekä parantamalla kohtuuhintaisten asuntojen saatavuutta.
Sote-uudistuksen myötä kuntien mahdollisuudet ehkäistä toimeentulotuen tarvetta vähenevät sote-palvelujen ja erityisesti aikuissosiaalityön siirtyessä hyvinvointialueen vastuulle. Vastaavasti hyvinvointialueesta tulee toimeentulotukiasiakkaan näkökulmasta merkittävä toimija, kun asiointi tapahtuu jatkossa Kelan lisäksi hyvinvointialueen palveluissa. Kuntien roolin muuttuminen herättää kysymyksen rahoitusvastuun oikeudenmukaisuudesta. Jos rahoitusvastuuta tarkastellaan toimeentulotukitarpeeseen vaikuttamisen näkökulmasta, olisi perusteltua, että rahoitusvastuuta jaettaisiin jatkossa kuntien ja hyvinvointialueen kesken. Kuntiin kohdistuvat ohjauskeinot ja kannustimet tulisi kuitenkin suunnitella kokonaisuutena huomioiden sekä toimeentulotuki että muut siihen kytkeytyvät etuudet, kuntien vastuulla tulevaisuudessa olevat palvelut ja niiden rahoitusmallit.
”Toimeentulotuen tarpeen ehkäiseminen tapahtuu ennen kaikkea toimeentulotukijärjestelmän ulkopuolella. Siksi rahoitusvastuukysymyksen ratkaisemisen lisäksi tarvitaan laajasti erilaisia toimia, jotka vaikuttavat suoraan toimentulotuen tarpeen syntymiseen asiakastasolla. Nämä tulisi kohdentaa erityisesti pitkäaikaisen tuen tarpeen ennaltaehkäisyyn – näin voidaan parhaiten vaikuttaa niin asiakkaan terveyteen, hyvinvointiin ja taloudelliseen tilanteeseen kuin myös toimeentulotuesta sekä erilaisista muista palveluista ja etuuksista muodostuviin kustannuksiin. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi neuvonnan ja asiakasohjauksen toimintatapojen kehittämistä, pitkäaikaisen tarpeen ennaltaehkäisyyn kohdennettujen asiakaslähtöisten toimintamallien käyttöönottoa sekä nykyistä laajempaa ja avoimempaa tiedon hyödyntämistä yli organisaatiorajojen”, kommentoi NHG:n projektipäällikkö Teemu Tupala.
Lue lisää valtioneuvoston tiedotteesta.
Lisätietoja:
Tutkimusjohtaja Riikka-Leena Leskelä, NHG: riikka-leena.leskela@nhg.fi
Projektipäällikkö Teemu Tupala, NHG: teemu.tupala@nhg.fi
Johtava asiantuntija Mikko Valtakari, MDI: mikko.valtakari@mdi.fi