Miksi hyväkään digipalvelu ei tavoita niitä, jotka sitä eniten tarvitsevat?

Jakso alkaa konkreettisesta havainnosta: Pohjois-Savossa lähti 13 000 kutsua digitaaliseen interventioon, ja mukaan lähti reilu tuhat ihmistä. Osallistujiksi painottuivat korkeasti koulutetut naiset, joiden hyvinvointi oli jo hyvä. Mäki-Opas avaa, miten digitaalinen kutsu, vahva tunnistautuminen ja sähköinen suostumus muuttuvat esteiksi, jos kielitaito, tunnistautumisvälineet tai luottamus viranomaiseen puuttuvat – ja miksi digipalvelu voi näin kasvattaa terveyseroja niiden kaventamisen sijaan.

Keskustelussa avataan kaksi näkökulmaa, joita sovelletaan yleensä erikseen: implementaatiotutkimus ja yhteiskehittäminen. Ruotsin verkkovälitteisen unettomuusterapian esimerkki osoitti, että suurimmat käyttöönoton esteet eivät liittyneet teknologiaan vaan ammattilaisten aikaan, osaamiseen ja tukeen. Ilman aitoa yhteiskehittämistä osallistaminen jää Mäki-Oppaan mukaan teatteriksi ja vaikuttavuuslupaus tyhjäksi.

Lisäksi jaksossa esitellään neljä periaatetta uudeksi toimintamalliksi: yhdenvertaisuuslinssi läpi koko suunnittelun, valtasuhteiden avoin kuvaaminen, riittävä määrä implementaatiokokeiluja ja yhtenäinen suomenkielinen raportointistandardi. Mäki-Opas kertoo avoimesti myös oman hankkeensa rajoitteista ja siitä, mitä rahoittajien, hyvinvointialueiden ja tutkimusyhteisön pitäisi jatkossa vaatia digipalveluiden hankinnassa.

🎧 Kuuntele podcast-jakso Spotifysta ja kuule, millä ehdoilla digipalvelu tavoittaa myös ne, joiden avuntarve on suurin.