Ennusteiden mukaan ikääntyneiden määrän kasvu kiihtyy lähivuosina. Kehitykseen on pyritty vastaamaan palvelurakenneuudistuksella, jonka seurauksena laitoshoito on yli kymmenessä vuodessa vähentynyt merkittävästi. Laitoshoitoa on korvattu tehostetulla palveluasumisella, jonka käyttö on puolestaan kasvanut nopeasti. Lisäksi kotihoidon painottamisen myötä hyvin paljon tukea tarvitsevia asiakkaita onnistutaan tänä päivänä hoitamaan kotona yhä pidempään. Myös omatoimisuutta tukevaa senioriasumista on lisätty. Haasteeksi on kuitenkin osoittautunut, että senioriasuntoihin muuttaa usein hyvin toimeentulevia ja hyväkuntoisia ikäihmisiä, minkä vuoksi tämän asumismuodon vaikutus palvelurakenteen keventämiseen on jäänyt maltilliseksi. Tukea tarvitsevien ikääntyneiden kasvun tuomat haasteet eivät vielä ole selätetty, eikä kotihoidon painottaminen yksistään riitä. Edessä onkin NHG:n näkemyksen mukaan palvelurakenneuudistuksen seuraava vaihe.
Tarvitaan fiksuja ja joustavia ratkaisuja, jotta jatkossakin voidaan tuottaa ikääntyvälle väestölle laadukkaita ja asiakaskeskeisiä palveluita, jotka ovat samalla myös kustannustehokkaita. Tehostettuun palvelusasumiseen on tulossa voimaan 0,7 hoitajamitoitus, mutta hoitohenkilöstön saatavuus on jo nyt haaste – tarve löytää uusia keinoja tuottaa ikäihmisen tarpeeseen joustavia palveluita kasvaa tulevaisuudessa entisestään.
Monet ikäihmiset sinnittelevät jo nyt yksin kotonaan, vaikka kokevat olonsa turvattomaksi: kotihoidon palvelut omaan kotiin eivät enää riitä, mutta kriteerit siirtyä raskaaseen tehostettuun palveluasumiseen eivät vielä täyty. Yhteisöllinen kotihoito, eli ikäihmisen koti yhteisöllisessä ja turvallisessa kodinomaisessa asuinkiinteistössä, on asumis- ja palveluratkaisu, joka voisi NHG:n näkemyksen mukaan tuoda ratkaisun sekä inhimilliseen asiakastarpeeseen että palvelurakenteen muutostarpeeseen.
Ajatus yhteisöllisestä kotihoidosta ei toki ole uusi, vaan on lähellä tavallista palveluasumista, joka tosin on suuressa osaa kuntia ajettu alas. Yhteisöllinen kotihoito onkin tavallisen palveluasumisen kaltainen ratkaisu, mutta siinä korostuu nimenomaan yhteisöllisyys: kyseessä ei ole vain kerros- tai rivitalo, jossa on ikäihmisille sopivia asuntoja, vaan palvelut ja sosiaalisen ulottuvuuden kattava kokonaisuus – mahdollisesti loppuelämän koti. Tämä edellyttää niin yhteisöllisyyttä tukevia tiloja, kuin uudenlaisia ammattiryhmiä tukemaan aktiivisuutta. Jos esimerkiksi aktiivisuuskoordinaattori on läsnä ja tukee asukkaiden aktiivisuutta ja kotihoito vastaa hoivatarpeesta, ikääntyneiden tarpeisiin voidaan vastata joustavammin ja kodinomaisemmalla tavalla, samalla kun rajallista henkilöstöä pystytään paremmin yhteensovittamaan tarpeeseen.
Ikääntyneiden palveluiden työkalupakkiin tarvitaan kotihoidon ja tehostetun palveluasumisen lisäksi uusia tukimuotoja
Erilaisia tukimuotoja on useita, mutta tällä hetkellä selkeästi eniten hyödynnetyt ikääntyneiden pääasialliset palvelumuodot ovat kotihoito ja tehostettu palveluasuminen Kotihoito soveltuu hyvin tukemaan asiakkaan kotona asumista mahdollisimman pitkään, mutta osan ikäihmisistä on vaikea pärjätä kotona säännöllisestä kotihoidosta huolimatta. Silti ikäihmisen kunto voi olla sen verran hyvä, ettei hän täytä vielä raskaan tehostetun palveluasumista kriteereitä, vaikka toimintakyky on heikentynyt ja hän kokee turvattomuutta ja yksinäisyyttä kotonaan. Kotihoidon kautta on vaikeaa tuoda yhteisöllisyyttä ja sosiaalisuutta kotiin, kun ikääntynyt ei heikentyneen toimintakyvyn vuoksi enää halua tai uskalla lähteä pois kodistaan. Moni ikäihminen jääkin nykymallissa väliinputoajaksi kotihoidon ja tehostetun palveluasumisen välimaastoon.
NHG:n arvion mukaan merkittävä osa tehostetun palveluasumisen ja kotihoidon asiakkaista voisi soveltua yhteisöllisen kotihoidon asumismalliin: 25–50 % tehostetun palveluasumisen asiakkaista ja noin 10-20 % säännöllisen kotihoidon asiakkaista voisi hyödyntää yhteisöllistä kotihoitoa. Jotta vältetään asiakkaan lisäsiirtymät palveluiden välillä, yhteisöllisen kotihoidon yhteydessä on kuitenkin hyvä olla mahdollisuus myös tehostettuun palveluasumiseen.
Yhteisöllinen kotihoito tuo ikääntyneelle turvaa ja tarvittavia palveluita – ja luo samalla kustannussäästöjä
Kotihoidon ja tehostetun palveluasumisen väliin asettuvalla yhteisöllisellä kotihoidolla on useita etuja verrattuna nykypalveluihin. Ennen kaikkea se on asiakaskeskeinen ja joustaa ikäihmisen tarpeiden mukaan, jotka vaihtelevat ja muuttuvat ajan myötä. Asiakkaat hyötyvät sosiaalisista toimintamahdollisuuksista turvallisessa ympäristössä, jossa yhteisöllisiä ja yhteisiä palveluita on helposti saatavilla, mm. yöaikainen aulavahti, kahvila, kuntoutus/fysioterapia ja yhteisöllisten aktiviteettien koordinaattori. Turvallisuus, esteettömyys ja soveltuva teknologia, mm. kaatumissensorit lattiassa, voivat olla valmiiksi integroitu asumiskiinteistöön.
Vaikka yhteisöllinen kotihoito on ennen kaikkea asiakas- ja henkilöstölähtöistä, se voi tuoda kunnalle myös kustannussäästöjä. Esimerkiksi kotihoidon välimatkojen vähentyminen mahdollistaa asiakkaan kanssa vietetyn ajan osuuden lisäämistä hallitulla niin asiakasta kuin hoitajia palvelevalla tavalla. Mahdollisuus viettää enemmän aikaa asiakkaan kanssa ja keskittyä hoivatyöhön paikasta toiseen ajamisen sijaan on asiakkaan saaman hyödyn lisäksi motivoiva ja työtyytyväisyyttä parantava tekijä hoitohenkilökunnalle. Lisäksi suhteessa tehostettuun palveluasumiseen kustannustaso on alempi, mm. asiakkaan tarpeen mukaan joustavan palvelumäärän vuoksi.
Yhteisöllinen palveluasuminen houkuttelevaksi asukkaille viihtyisällä ympäristöllä ja kohtuullisilla vuokrilla
Millaiset edellytykset sitten pitäisi täyttyä, jotta yhteisöllinen kotihoito olisi asukkaille houkutteleva vaihtoehto? Lähtökohta on, että samassa asuinkiinteistössä on oltava riittävän suuri korkean palvelutarpeen asiakasmäärä, jotta tarve yhteisöllisille ja yhteisille palveluille on olemassa. Tämä edellyttää käytännössä asukasvalintaa kunnan neuvonnan ja asiakasohjauksen kautta. Verrattuna esimerkiksi senioriasumiseen, johon ikäihmiset siirtyvät hyväkuntoisina jo varhaisessa vaiheessa ennen kuin heillä on merkittäviä palvelutarpeita ja johon on siksi vaikeaa järjestää yhteisiä palveluita, yhteisöllisessä kotihoidossa asukkailla on jo selviä ja kattavia yhteisiä palveluntarpeita.
Asukkaan näkökulmasta taas asumiskiinteistön tulee olla houkutteleva: tilat on oltava kodinomaisen viihtyisät ja vuokratason kohtuullinen. Palveluiden tulee perustua asiakkaiden tarpeelle ja niitä on voitava säätää tarpeiden vaihtelun mukaan. Tärkeän osan muodostavat myös teknologiset ratkaisut ja yhteiset palvelut, jotka mahdollistavat omaehtoisen elämän mahdollisimman pitkään kevyiden palveluiden turvin.
Miten yhteisöllistä kotihoitoa ja muita ikäihmisten välimallisia asumispalveluita voidaan toteuttaa?
Vaihtoehtoja toteuttaa välimallista asumista ikäihmisille on useita. Jo aiemmin mainitut senioritalot ovat yksi vaihtoehto. Tämä vaihtoehto ei kuitenkaan kohdennu kotihoidon ja tehostetun palveluasumisen väliin, vaan senioriasumiseen siirrytään jo ennen merkittävää palvelutarvetta. Tällöin ikäihmiset tekevät suoraan vuokrasopimuksen yksityisten, kolmannen sektorin tai kuntien tilakeskusten kanssa. Oletuksena on, että varhaisemmassa vaiheessa yhteisöllinen asuminen ennaltaehkäisee myöhempää tehostetun palveluasumisen tarvetta, mutta aikajänne tämän toteutumiseen on pitkä.
Toisena mahdollisen vaihtoehtoisen mallina on toteuttaa yhteisöllinen kotihoito ostopalveluna, jolloin kunta kilpailuttaa asumisen ja hoivan samassa paketissa. Tämä vaihtoehto on kunnan tai hyvinvointialueen näkökulmasta helppo toteutustapa ja siitä on tehostetun palveluasumisen osalta paljon kokemusta. Tässä vaihtoehdossa tosin palveluntuottajalla tulee olla kyky merkittäviin kiinteistöinvestointeihin, mikä rajaa siten mahdollisia tuottajavaihtoehtoja ja myös helpommin lukitsee markkinan niille toimijoille, joilla on hallussaan sopivat kiinteistöt.
Kolmas mahdollinen vaihtoehto on yhteisöllinen kotihoito, jossa kunta tai hyvinvointialue hallitsee asumiskiinteistöä ja järjestää siihen palvelut. Tällöin kunta rakennuttaa oman vuokrataloyhtiön tai ulkopuolisen sijoittajan avulla kiinteistön, hallitsee kiinteistöä ja vuokraa asunnot asukkaille. Palvelut kiinteistöön kunta sitten joko kilpailuttaa tai toteuttaa omana tuotantona. Tässä vaihtoehdossa hyvänä puolena on potentiaalisten palveluntuottajien suurempi määrä, mahdollisuus vaihtaa tuottajia joustavammin, edullisin vuokrataso ja kunnan tai hyvinvointialueen kontrolli palvelurakenteen kehittymiselle.
Millaisia ajatuksia yhteisöllinen kotihoito ja ikääntyneiden asumisratkaisut sinussa herättää? Keskustelemme mielellään lisään ja kuulemme ajatuksia, miten niitä kannattaisi tulevaisuudessa toteuttaa.
Vesa Komssi, liiketoimintajohtaja, NHG, vesa.komssi@nhg.fi
Johan Groop, ikääntyneet -toimialasta vastaava johtaja, NHG, johan.groop@nhg.fi