Alkuperäinen kirjoitus kokonaisuudessaan Tietojohtamisen verkosto ry:n blogissa, kirjoittajana NHG:n Senior Partner Tommi Kemppainen.
Vaikuttavuuden saralla tapahtuu nyt paljon. STM:n Kari Hakarin sanoin käynnissä on ”Vaikuttavuuden vuosikymmen” ja Kansallisessa vaikuttavuusseminaarissa tämän todellakin huomasi. Kansallisten suunnitelmien lisäksi meillä on mm. Vaikuttavuusverkosto, Vaikuttavuuden hukkajahti, Vaikuttavuuden päivät ja Kansallinen vaikuttavuuskeskus. Lisäksi viime vuosien valtionavustusten tuella on käynnistetty vaikuttavuuspilotteja hyvinvointialueilla ympäri Suomen. Pöhinää riittää ja hyvä niin!
Nyt, kun sanoista on siirrytty tekoihin, voimme alkaa odottaa mitattavia tuloksia. Tähän on hienosti haastanut mm. Vaikuttavuusseuran puheenjohtaja Paulus Torkki blogissaan.
Miten tuloksia sitten voi saada aikaan? Kuinka siirtyä strategiasta käytäntöön? Miten skaalata ajattelua sekä toimintatapoja yksittäisistä piloteista koko organisaation ja hyvinvointialueen laajuuteen? Käynnissä olevat pilotit tuottavat tärkeää tietoa ja ymmärrystä vaikuttavuusperusteisuudesta valikoitujen potilasryhmien kohdalla, mutta ne eivät yksin riitä.
Todellisiin ja merkittäviin tuloksiin tarvitsemme systeemitason muutoksia läpi koko sote-kentän; organisaatioiden johtamisesta ja resurssien käytöstä aina yksittäisten potilasryhmien hoitamiseen ja kliinikoiden tekemiin päätöksiin. Vain siten vaikuttavuusperusteisuus voi todella tarjota ratkaisuja saada sosiaali- ja terveydenhuolto taloudellisesti ja eettisesti kestävälle pohjalle.
Moni meistä odottaa entistä laajempaa ja laadukkaampaa tietopohjaa sekä sitä tukevia tietoteknisiä ratkaisuja. Samoin useat peräänkuuluttavat erilaisten ilmiöiden, kuten syrjäytymisen, parempaa ymmärtämistä. Toiset odottavat lisää tutkimusta vaikuttavuuden katvealueista, joista esimerkkeinä sosiaalipalvelut, kuntoutus ja ennalta ehkäisevät palvelut. Toiset taas peräänkuuluttavat muutoksia lainsäädäntöön ja kansalliseen säätelyyn.
Näitä kaikkia tarvitaan, mutta ne vievät paljon aikaa, rahaa ja resursseja. Siksi muutosmatka vaikuttavuusperusteisuuteen kannattaakin aloittaa paljon lähempää: sosiaali- ja terveydenhuollon johtamisesta. Eli ihan kunkin organisaation johtamiskäytännöistä.
Miten vaikuttavuusperusteisuuden tulisi näkyä sosiaali- ja terveydenhuollon johtamisessa? Lähtökohtaisesti se soveltuu johtamiskysymysten tarkasteluun läpi organisaatiotasojen; yksittäisestä kliinikosta palveluntuottajiin, järjestäjiin aina koko sote-järjestelmään saakka. Vähintään seuraavanlaisissa sosiaali- ja terveydenhuollon merkittävissä päätöksissä vaikuttavuuden arvioinnilla tulisi olla merkitystä:
- Mihin palveluihin ja millä keinoin rahaa käytetään, jotta saadaan mahdollisimman paljon kansalaisten terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttavia tuloksia?
- Mitä hoitoja valitaan eri potilasryhmille; etenkin erityisen kalliiden hoitojen osalta?
- Millaisia hoitokokonaisuuksia ja -ketjuja rakennetaan, miten niitä johdetaan ja millaisia tuloksia niistä saadaan?
- Mitä toimenpiteitä ja toimintoja voitaisiin jättää tekemättä?
- Miten alueita ja ulkoisia palveluntuottajia ohjataan tuottamaan suoritteiden sijaan tuloksia?
- Miten tunnistetaan ja toteutetaan vaikuttavia ennaltaehkäiseviä interventioita?
Organisaation toimintakulttuuri ja johtamiskyvykkyys vaikuttavat paljon siihen, pystyykö organisaatio tarttumaan vaikuttavuusperusteisuuteen.
Näkyykö vaikuttavuusperusteisuus teidän organisaationne johtamisessa? Kykeneekö oma organisaatiosi hyödyntämään vaikuttavuustietoa strategisessa, operatiivisessa sekä kliinisessä johtamisessa ja päätöksenteossa? Miten se näkyy toiminnan kehittämisessä?